Levyarvio: Isäpappa Cavaleran tykki räjähtää! Soulflyn Ritual vyöryy omalla painollaan

Soulfly
Ritual
Nuclear Blast

Max Cavalera tuntuu elävän urallaan vahvan luomisen ja onnistumisen aikaa. Sontaahan mies ei varsinaisesti ole tehnytkään, mutta muutamien viime vuosien aikana ukkelin näpeistä on kirvonnut liki ensiluokkaista materiaalia. Muutaman vuoden takainen superbändi Killer Be Killed ja viimevuotinen Cavalera Conspiracyn albumi olivat loistavia, ja aika lailla erinomainen on myös jo yli 20-vuotisen uran takoneen Soulflyn yhdestoista albumi.

Siinä missä Killer Be Killed oli nykymetallilla höystettyä monimuotoisena tempoilevaa ilmaisua ja Cavalera Conspiracy todella kipakkaa thrash-myllytystä hc-maustein, Ritualilla Cavalera yhtyeineen lataa etnomaustettua groove-thrashiaan miltei kuolometallisella otteella. Vire on matala ja soundi ryhmyinen, ja laulukin varsin rouheata rähinää. Sama meno toki alkoi jo edellisellä Soulfly-levyllä Archangel (2015), mutta tällä kertaa iskuissa on kenties vieläkin enemmän painoa.

Vire on matala ja soundi ryhmyinen, ja laulukin varsin rouheata rähinää.

Asennetta Cavaleran tuotoksilta ei ole ikinä puuttunut, mutta osaltaan tykin Ritualin tehoon vaikuttaa tyrnä tuotanto. Jo kotvasen Soulflyn rumpalina toiminut isäpappa Cavaleran oma poika Zyon tuntuu erittäin vahvasti olevan mies paikallaan, kuten muutkin sepät, kitaristi Marc Rizzo ja bändin riveissä debytoiva basisti Mike Leon.

Soitannollis-tuotannollis-asenteellisilla hyveillä ei silti tehdä hyvää levyä, ellei biiseissä ole ytyä. Ja onneksi niissä on. Riffiä vyöryy päälle taukoamatta, mikä ei sekään hämmästytä. Ritualista löytyy selkeitä yhtymäkohtia Sepulturan nu-metal-painotteiseen Rootsiin, tällä kertaa biiseissä on selkeästi enemmän substanssia.

Tokihan Cavalera vetelee edelleen rennosti tunteella ja sen huomaa hetkittäin myös biiseistä, jotka kohdakkoin etenevät vähän omalla painollaan. Ei kovin moni bändi saisi näin simppeleitä riffejä ja rakenteita toimimaan ollenkaan näin vakuuttavasti. Ilmaisu ja fiilis ovatkin isossa osassa levyn plussia lueteltaessa, ja niillä Soulfly kuittaa useammankin paperilla vallan keskivertoisen kipaleen selkeästi positiivisen puolelle. Silti se viimeinen chilin-ripaus jää vielä tujauttamatta, vaikka näineenkin maittaa kyllä mainiosti.