SOULFLY: Prophecy

Kun Max Cavalera julkaisee uuden levyn, siihen tahtoo tarttua hieman kauhunsekaisin tuntein. Viime aikoina Cavaleran ja Soulflyn tuotokset ovat olleet jokseenkin sekavia kokonaisuuksia, ja vaikutteiden sekamelkasta ei ole tahtonut millään löytyä biisien punaisia lankoja. Prophecyn kohdalla kaikki näyttää olevan toisin. Bändi käynnistää levyn tavallista raivokkaammin, eikä ankara jyrä ota laantuakseen. Soulfly tuntuu olevan vihaistakin vihaisempi, ja bändin kurinalaisessa mätössä on ehdotonta voimaa. Levyn nimiraita on asenne-, thrash-, punk- ja parin muunkin metallin tyylisuunnan aatelia. Moista brutaalia hyökkäystä tervehtii ilolla pitkästä aikaa. Eikä bändi tunnu antavan armoa jatkossakaan. Living Sacrifice piiskaa lujaa ja Execution Style puolestaan sivaltaa kuin Sepultura – ja myös Soulflykin joskus – parhaimmillaan. Myös Defeat Youn simppelissä mätössä on alkuvoimaista angstia, joka iskee luihin ja ytimiin. Mutta sitten se taas alkaa. Cavalera ei ole päässyt irti maailmanmusiikkivaikutteistaan saati saanut sulautettua niitä omaan tyyliinsä. Kontrasti on jälleen melkoinen ja kieltämättä puhdasoppisen reggaen yhdistäminen ruuvipuristimen lailla kiristävään metalliin tuntuu lievästi sanoen oudolta. Jollakin tasolla Cavaleran aivoitukset voi silti ymmärtää. Täysin erilaisten tyylien yhdistely istuu yksiin miehen maailmanparannukseen tähtäävän ideologian kanssa. Ilmeisesti Soulflyn levyllä metalli edustaa jonkinlaista tuhoa ja maailmanmusiikki jälleenrakennusta. Max Cavaleran musiikissa tuntuu vallitsevan samanlainen kahtiajakoisuus kuin maailmanpolitiikassa.