SPOCK´S BEARD: Snow

70-luvun progeaineksia hyödyntävä Spock's Beard on onnistunut viidellä aiemmalla studiolevyllään naittamaan musiikissaan äärimmäisen teknisen briljeerauksen ja sielukkaan taiderockin. Kappaleet voivat olla pitkiä ja täynnä kikkailua, mutta sävellykset ovat hyviä ja melodiat koskettavia. Vaikka Spockin parta ei ole uudistanut rockin karttaa mitenkään huimasti, on se jatkanut kunniakkaasti muun muassa Genesiksen, Kansasin ja ELPin viitoittamilla urilla. Sama meininki jatkuu pumpun tuoreella luomuksella – sillä erotuksella, että nyt tarjolla on tupla-cd, joka on kaiken kukkuraksi (klup) vielä "konseptialbumi"!

Musiikillisesti Spock's Beard on entistä paremmassa vedossa. Kahteen tuntiin mahtuu runsain mitoin muheaa soitantoa, hyviä sävelmiä ja kiperiä tahtivaihtoja. Levyn soundi on hivenen raskaampi kuin edeltäjiensä, mikä saattaa johtua bändin nokkamiehen, Neil Morsen, äskettäisistä projekteista Dream Theaterin Mike Portnoyn kanssa. Snow'n kappaleet ovat Spock's Beardille verrattain lyhyitä, keskimäärin viisiminuuttisia, mutta koska konseptilevyjen perinne niin vaatii, nivotaan biisit yhteen toistelemalla keskeisiä teemoja pitkin levyjä.

Periaatteessa kaikki yksittäiset ainekset ovat hienosti kohdallaan, ja kiehtovaa kuunneltavaa on tarjolla yllin kyllin. Jostakin syystä tuplasta jää kuitenkin hieman vaivautunut olo. Sinänsä nokkelilla lyriikoilla esitetty kertomus ihmeparantaja Snow'n noususta, tuhosta ja hengellisestä valaistumisesta ei oikein onnistu tempaisemaan mukaansa. Kristillissävytteisestä mystiikasta ja massiivisista teemoista huolimatta Lumen tarina jää loppuviimein elämää pienemmäksi.