SPOCK´S BEARD: X

Arvio julkaistu Soundissa 8/2010.
Kirjoittanut: Petri Silas.

Neoprogen yhdeksi merkittävimmäksi yhtyeeksi usein mainittu kalifornialainen Spocks Beard ajoi karille kahdeksan vuotta sitten kehutun Snow-albumin jälkeen. Tuolloin tämä vuodesta 1992 toiminut bändi menetti pääasiallisen biisintekijänsä Neal Morsen sekä kristinuskolle että soolouralle.

Arvio

SPOCK´S BEARD
X
Mascot

Neoprogen yhdeksi merkittävimmäksi yhtyeeksi usein mainittu kalifornialainen Spocks Beard ajoi karille kahdeksan vuotta sitten kehutun Snow-albumin jälkeen. Tuolloin tämä vuodesta 1992 toiminut bändi menetti pääasiallisen biisintekijänsä Neal Morsen sekä kristinuskolle että soolouralle. Ykkösmieheksi nousi rumpusetin takaa Nick D’Virgilio ja bändin soitto-ote muuttui maskuliinisemmaksi.

X on jo kymmenes studiolevy etenkin eurooppalaisten progefanien rakastamalta porukalta. D’Virgilion ja hänen rinnalleen vetovastuuta jakamaan nousseen kitaristi Alan Morsen ohella musiikkia ovat olleet nyt laatimassa myös bändin muutkin jäsenet, samoin Neal Morse.

Ei siis mitään uutta auringon alla, vai? Ei ihan niinkään, sillä Spocks Beard tuntuu pääsevän X:llä taas sinuiksi myös naisellisen puolensa kanssa. Ja tämä on vain hyvästä, sillä vähän Kansasin suuntaan osoittavat tekijät olivat alkuun olennainen osa orkesterin soundia. Moni luuli niiden lähteneen iäksi Neal Morsen myötä, mutta nyt pehmeitä arvojakin vaalitaan taas.

Onneksi Spocks Beard ei taantunut pelkäksi vara -Dream Theateriksi.

Lisää luettavaa