Limonadi Elohopean moottorina tutuksi tulleen Tero-Petri Suovasen kotistudiossaan pitkään kypsyttelemä soolodebyytti on kuin paraskin kotiviini. Levystä kuulee, että se on valmistettu pitkään hiotulla reseptillä, vankalla taidolla ja rakkaudella, ja se on korkattu juuri oikealla hetkellä.
Tuottaja Rami Helinin kanssa loppuun asti saatettu työ yhdistelee tyylikkäästi paikoin tanakastikin orkestroitua yhtyesoitantaa ja moderneja, esimerkiksi Airin
ja Beckin mieleen tuovia konemusiikkielementtejä. Hyvä esimerkki tästä on Päivän toisella puolella -kappale, jota voisi kuvailla Tv-Resistorin ja Kasevan ristisiitokseksi – yhdistelmäksi aseistariisuvaa, arjen pienet ilmiöt suuriksi tekevää naivismia ja vilpittömyydessään koskettavaa melankoliaa.
Levyn tekstit synnyttävät vaikutelman, että artisti on onnistunut kiteyttämään asiat vaivattomasti silmänräpäyksessä, mutta tästä huolimatta kappaleiden tunnelma on monitasoinen ja haastava. Tähän vaikuttaa suuresti Suovasen pinnassa soiva baritoni, jonka vibrato tuo tulkintaan oivaa lisätenhoa. Kun Metsämansikat-kappaleen huilismi ja Haluanko siivota kaapin-kappaleen kertosäkeen alkuun ajoittuva modulaatio saavat kerta toisensa jälkeen aikaan kananlihaefektin, voi vain toivoa, että tätä herkkua saadaan jatkossa lisää.
Edellinen yhtyeesi Limonadi Elohopea hajosi vuonna 2004. Tiesitkö jo tuolloin, että tulet julkaisemaan jatkossa musiikkia oman nimesi alla?
– Kyllä minä sen toki tiesin. Sitä en arvannut, että tulisin jättämään sukunimeni pois levyn kannesta.
– Loin tauolla nahkaani, vaikka kasvoni ovat toki samat. Tein musaa teatteriin ja telkkariin, biisejä muille ja muiden kanssa. Opin tekemään musiikkia nopeammin ja simppelimmin.
Limonadi Elohopea oli tuottelias yhtye. Kirjoitatko edelleen yhtä paljon?
– Kirjoitan nykyään varmaan jopa enemmän kuin ennen. Materiaalia toista levyä varten on pöytälaatikossa huimasti, mutta kasassa on vasta nippu biisejä, ei konseptia, niin kuin nyt. Tuolilta heränneen kohdalla oli jo tietty paketti biisejä olemassa valmiina, mutta tein tuottaja Rami Helinin painostamana vielä pari tietyn tyyppistä biisiä lisää, että kokonaisuus iskisi.
Koska esiinnyt omalla nimelläsi, tullaan sinusta varmasti puhumaan singer-songwriterina. Laulaja-lauluntekijän arkkityyppiin on perinteisesti liittynyt käsitys, että laulujen kertoja samaistetaan esittäjään. Mietitkö asiaa levyn kappaleita tehdessäsi?
– En mieti sitä, koska silloin en uskaltaisi olla näin suora ja naiivi. Välillä olen pistänyt itseäni niin paljon peliin, että jälkeenpäin monesti pelottaa. Mutta sellaista se on, biisien tekijän pitää olla rohkea. Pitää uskaltaa olla hullu yleisön puolesta, kun yleisö ei itse uskalla.
Mistä sait innoituksen Rauhan aikana itkeneet naiset -kappaleen tekstiin?
– Mietin näitä rockhenkilöiden itsekkäitä etuajo-oikeuksia normaalien ihmisten arjessa. Rockia soittavat ihmisethän luulevat saavansa rikkoa kaikkia liikennesääntöjä ja uhrata kaiken kuolemattoman taiteensa vuoksi.
– Rockarit ovat kuin sodassa, sodassa kaikki on sallittua. Sitten naiset saavat kärsiä miestensä egoistisista teoista. Biisiin on sekoitettu omia ja kavereiden kokemuksia karkean
väkevästi liioiteltuna!