TUOMARI NURMIO & KORKEIN OIKEUS: Tuomari Nurmio & Korkein oikeus

Kuten erinomaisen Korkein Oikeus -kolmikon keikat ovat antaneet odottaa, lähtee yksi suomalaisen rockin suurmiehistä uusimmallaan tutkimaan bluesjohteisen musiikin latvavesiä rujolla "suo, kitara ja Nurmio" -asenteella. Veljesyhteys löytyykin vaivatta ainakin J. B. Lenoiriin, Captain Beefheartiin sekä Tom Waitsiin, eli juuri niihin multakynsiin, joille rytmin ja harmonioiden runteleminen on aina ollut hyvin intuitiivinen lähtökohta musiikin tekoon.

Kitaran ja baritonikitaran välillä sukkuloivan Tommi Vikstenin sekä rumpujen takana primitiivikohtauksia saavan Markku Hillilän taikapiiristä Tuomari Nurmio on löytänyt kodin, jonka kaltaista hän on huonolla menestyksellä hakenut yli kymmenen vuotta, eli huikeasta Hullu puutarhuri -albumista lähtien. Mutta siinä missä edellistä virstanpylvästä väritti voimallisesti säveltäjä/ rumpali Edward Vesalan oikeana kätenä pitkään toimineen saksofonisti Jorma Tapion kokoaman Hugry Tribal Marching Bandin upea "Pelastusarmeijan orkesteri helvetistä" -nilkutus, esittäytyy Korkein oikeus -troikka sovituksellisesti jäntevämpänä, kitsaampana ja usein atonaalisempana. Osviittaa linjauksesta antoi Nurmiolta vain niitä ilmeisimpiä hittejä toivoville aivan liian vaativa soolo Luuta ja nahkaa (1997) sekä sen radioon pääsyä avittamaan äänitetty virvatulen lailla hehkuva Rannanjärvi elää/Kova luu -sinkku, jolla päällikköä peesasivat muiden muassa Suomen kovin kontrabasisti Uffe Krokfors sekä superhaitaristi Kimmo Pohjonen.

Kuuronkin luulisi kuulevan, että takkaan heitettyjen kuusihalkojen lailla arvaamattomasti räiskyvistä kappaleista koostuva uusi kaksitoistabiisinen on parasta Nurmiota ainakin puoleen vuosikymmeneen. Neljännellätoista varsinaisella albumillaan mies osoittaa kouriintuntuvasti, miksi hänelle ei aikain kuluessa ole oikein saatu haastajaa, saati sujuvaa määritelmää. Toivottavasti harharetket päättyvät tähän, eikä seuraavaa mestariteokseksi heti synnyttyään määrittyvää bändilevyä tarvitse odottaa kymmentä vuotta.

Tyylillisinä tienviittoina toimikoot raivotautinen Käärmeen laulu, lempeän murskaava Ei paha tahallaan sekä maalainen Suuri voima. Mutta etenkin shamanistinen Manala. Sinne, siis. Ja sassiin!