UNANIMATED: Ancient God Of Evil

Arvio julkaistu Soundissa 6/2009.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

”Kulttuuriteoista” voidaan puhua monessa yhteydessä. Levyteollisuudessa niillä tarkoitetaan usein unohtuneita, itselle tärkeitä julkaisuja, jotka joku on kaivanut arkistoista esiin ja julkaissut uudelleen – ja joiden ”unohtumiselle” useimpien mielestä on myös ollut hyvä syy.

Arvio

UNANIMATED
Ancient God Of Evil
Regain

”Kulttuuriteoista” voidaan puhua monessa yhteydessä. Levyteollisuudessa niillä tarkoitetaan usein unohtuneita, itselle tärkeitä julkaisuja, jotka joku on kaivanut arkistoista esiin ja julkaissut uudelleen – ja joiden ”unohtumiselle” useimpien mielestä on myös ollut hyvä syy. ”Kulttuuriteko” lienee siis oikea sana kuvaamaan myös Regain Recordsin viimeisintä tempausta, jonka luulisi kirvoittavan ainakin äärimmäisemmän metallin ystävät ylistäviin laulukuoroihin.

Vaikka Nifelheimin ja Unanimatedin ensimmäiset levyt eivät suoranaisia klassikoita olekaan, niiden (suurelta osin tiedostamaton) rooli ruotsalaisen metallin kehityksessä on ollut merkittävä. Nifelheim piti tiukasti kiinni “ensimmäisen aallon blackmetalista” toisen aallon jo pyyhkiessä yli ja loi osaltaan pohjan vielä muotoutumisasteella olleelle blackthrashille; Unanimated puolestaan kokeili siipiään melodisen deathmetalin parissa, joka pian bändin hajottua vuonna 1996 sai tyylilajina lukuisia ystäviä ympäri maailmaa.

Vuodesta 1990 tauotta toiminut Nifelheim kuuluu yhtyeisiin, jotka eivät ole uransa aikana liiemmin muuttuneet. Siinä mielessä onkin aivan sama, kuuleeko asiaan vihkiytymätön kuuntelija ensin raivoisan Devil’s Forcen (1997) vai suorastaan mielipuolisen Nifelheimin (1994). Toki yhtyeen yltiöaggressiivista koh-
kausta on kakkoslevyllä jo hieman siistitty, mutta ei “siisti” siitä huolimatta ole sopiva adjektiivi musiikille, joka on syntynyt bonuksinakin versioitavien) Bathoryn ja brasilialaisen Vulcanon innoittamana.

Unanimatedin hiljattain julkaistu comeback-levy eroaa sekin yhtyeen ensimmäisistä levytyksistä lähinnä muotoseikkojen valossa, olihan yhtyeen musiikillinen ajatus poikkeuksellisen kirkas jo nuoruuden innon synnyttämällä In The Forest Of The Dreaming Dead -debyytillä (1993) – tosin aivan samaa ei voi sanoa levyn bonuksena julkaistusta Fire Storm -demosta (1991). Eikä Ancient God Of Evil (1995) kenties olisi sekään jäänyt niin pienen piirin merkkiteokseksi ilman samana vuonna ilmestyneitä Dissectionin Storm Of The Light’s Banea ja At The Gatesin Slaughter Of The Soulia.

Lisää luettavaa