UNANIMATED: In The Light Of Darkness

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Kaksi levyä 1990-luvulla (In The Forest Of The Dreaming Dead, 1993 ja Ancient God Of Evil, 1995) julkaissut Unanimated jäi melodisen deathmetalin ensiaallon aikana jokseenkin pimentoon. Nyt, kun silloisesta genrestä ei ole jäljellä kuin lähes pystyynmuumioitunut Dismember, ajoitus uudelle tulemiselle ei vaikuta yhtään sen otollisemmalta.

Arvio

UNANIMATED
In The Light Of Darkness
Regain

Kaksi levyä 1990-luvulla (In The Forest Of The Dreaming Dead, 1993 ja Ancient God Of Evil, 1995) julkaissut Unanimated jäi melodisen deathmetalin ensiaallon aikana jokseenkin pimentoon. Nyt, kun silloisesta genrestä ei ole jäljellä kuin lähes pystyynmuumioitunut Dismember, ajoitus uudelle tulemiselle ei vaikuta yhtään sen otollisemmalta. Voiko vanha koira, joka on nukkunut kohta 13 vuotta, oppia enää uusia temppuja? Ja jos ei, kiinnostavatko ne vanhat enää ketään?

In The Light Of Darkness vastaa kysymykseen harvinaisen selväsanaisesti. Uusia temppuja ei ole opittu, mutta vanhat Unanimated osaa edelleen yhtä hyvin kuin nuoruudessaan. Siinä missä suurin osa comebackeista herättää ainoastaan kysymyksen operaation tarpeellisuudesta, tämä levy ei haiskahda lainkaan teennäiseltä tai väkinäiseltä. Se on kuin odottamaton, pölyinen tuulahdus siitä ajasta, jolloin Unanimatedin ja Dissectionin kaltaiset yhtyeet rakensivat herkälle teinipojalle helposti kuljettavaa siltaa deathistä blackiin.

Silkalla nostalgialla on harvoin yhtä positiivinen kaiku. Nähtäväksi jää, ohjaako Unanimated uutena tuttavuutena musiikinkuuntelijoiden kiinnostusta myös omia juuriaan kohti.

Lisää luettavaa