Volbeatin tuntevat ilmeisesti kaikki, sillä sen levyjä on myyty viime aikoina enemmän kuin väkevää juhlamehua vapun alla. Sanat rockabilly ja metal samassa lauseessa eivät ole herättäneet pelkästään myönteistä vastakaikua, sillä etenkin metallijengi on tsekkaillut tanskalaisia nenänvarsiaan pitkin.
Volbeatin johtaja Michael Poulsen on kehunut tuoretta levyä hengeltään uudistusmyönteiseksi, mutta kovin perinteisillä ja kepeillä urilla silti edetään. Tyylillisesti Volbeat on tänään kovin köykäinen. Jopa niin kevyt, että muutamat oikeat rockabillybändit kuulostavat tanskalaisia rankemmilta.
Michael Poulsenin sakki toki hallitsee melodiat ja saa aikaan näppäriä sävelmiä, mutta paljon puhuttu elvismetal on kovin päälleliimatun oloista. Metallibiisit ovat metallibiisejä, popbiisit poppia ja niin edelleen. Volbeatin ongelma onkin juuri siinä, että se on vähän kaikkea, mutta ei kunnolla mitään.
The Hangman´s Body Count ja Doc Holliday osoittavat, että Volbeatilla voisi olla aineksia oikeaksi metallibändiksi. Ehdoitta paras raita levyllä on kuitenkin Mercyful Fate -henkinen Room 24, mutta siinä vieraileekin King Diamond.
Outlaw Gentlemen & Shady Ladies -levy tarjoilee muutamia maukkaita tuokioita, mutta lohtu on kovin laiha. Tällainen musiikki kaipaa särmikkyyttä.
