Levyarvio: Matto alta heti alkuminuuteilla – Volbeatin kahdeksas on kiivas, tanakka ja yllätyksellinen

Volbeat
Servant Of The Mind
Universal

Tanskan Elvari-metallistit palaavat kahdeksannella levyllään, joka vetelee mattoa kuulijan alta heti alkuminuuteilla. Temple Of Ekur on mainio, metallisella säkeistöllä ja kuulaan kauniilla kertosäkeellä varustettu takuuvarma avaus-anthem, mutta kakkosraita Wait A Minute My Girl tarjoilee sen sortin sekoituksen rockabilly-rumpalointia, saksofonisooloa, kapakkapianoa ja singalong-hoilausta, että heikompaa hirvittää. Sacred Stone voisi soittonsa ja solisti Michael Poulsenin maneereiden puolesta olla mustaa Metallicaa, ja videolohkaisu Shotgun Blues taas edustaa yhtyeen perinteisempää, joskin keskimääräistä laadukkaampaa ja hivenen hidastempoisempaa ilmaisua.

Soitto kulkee 20. juhlavuottaan viettävällä yhtyeellä kenties kiivaammin ja tanakammin kuin aiemmin, ja vakavoitumista on havaittavissa. Rob Caggianon kitarasoolot haastavat virtuositeetillaan ja Volbeatin voi nyt sanoa olla raskaampi ja metallisempi kuin kertaakaan aiemmin levytysurallaan. Kertosäkeisiin olisi vielä kaivattu tarttuvuuskerrointa hivenen lisää, mutta vastapainona Volbeat tarjoilee aiempaa syvällisempää substanssia tekemisessään.