WILLIE NELSON, MERLE HAGGARD, RAY PRICE: Last Of The Breed

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Nelsonin nuotiopiiri on jälleen leppoisimmillaan, kun kamuina ovat outlaw-kollega Haggard sekä Price, jonka basistina ja hitintekijänä Willie kunnostautui jo 1950-luvulla.

Arvio

WILLIE NELSON, MERLE HAGGARD, RAY PRICE
Last Of The Breed
Lost Highway

Nelsonin nuotiopiiri on jälleen leppoisimmillaan, kun kamuina ovat outlaw-kollega Haggard sekä Price, jonka basistina ja hitintekijänä Willie kunnostautui jo 1950-luvulla. Last Of The Breed ei ole Cashin joutsenlaulujen kaltaista pelkistettyä itsetutkistelua, vaikka lauluvalikoimassa on hyvinkin arkisia, hengellisiä ja vakavahenkisiä tilityksiä. Takana on ahavoitunut muusikoiden sakki, jossa pelkästään stilikan taitaja Buddy Emmons ja Bob Willsin viulisti Johnny Gimble lohkaisevat soundiin isoja elementtejä Nashvillen parasta soundia ja western swingin lennokkuutta.

Tuplalle levittyvät 22 biisiä muodostavat hedelmällisen kimaran kestäviä kantriklassikoita, omia ikivihreitä ja osuvia poimintoja Lefty Frizzellin, Harlan Howardin, Leon Paynen, Cindy Walkerin ja Floyd Tillmanin sävelaartehistosta. Kaikkein tutuimmat Lost Highwayt eivät hallitse kokonaisuutta, vaan kohokohdiksi nousee sellaisia muinaisia hittejä kuin Willsin sakkiin kuuluneen Jesse Ashlockin kaksi svengipalaa, Hank Thompsonin Pick Me Up On Your Way Down tai ylevä gospel-sävellys Night Watch. Kolmikon äänet sulautuvat täydellisesti yhteen kaksin tai kolmin harmonisoidessa. Kultakurkku Vince Gill ja raspirööri Kristofferson ovat tervetulleet vierailijat kumpikin yhden siivun mitalta. 

Lisää luettavaa