WILLY DEVILLE: Crown Jane Alley

Arvio julkaistu Soundissa 09/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Jo kauan sitten rockin marginaaliin juuttunut Willy DeVille yllätti viimeksi akustisen trionsa kanssa tehdyllä livelevyllä In Berlin. Crown Jane Alleyllä hän palaa "normaalin" bändin eteen ja tarjolla on taattua latino-meksikolaista tyylittelyä.

Arvio

WILLY DEVILLE
Crown Jane Alley
Eagle

Jo kauan sitten rockin marginaaliin juuttunut Willy DeVille yllätti viimeksi akustisen trionsa kanssa tehdyllä livelevyllä In Berlin. Crown Jane Alleyllä hän palaa "normaalin" bändin eteen ja tarjolla on taattua latino-meksikolaista tyylittelyä. Omien kulttuuristen juuriensa tutkijana ja tulkkina Willy on yhä Los Lobosiin verrattava musiikkiantropologi. Ikävuodet ja ilman silkkihansikkaita eletty elämä ovat puolestaan marinoineet miehen ääneen uudenlaista syvyyttä ja tunnetta. Willy DeVille on näin kokenut blueslaulajaksi heittäytyneen New York Dolls -vokalisti David Johansenin kohtalon.

Chieva tulee heti albumin aluksi syvältä Willy DeVillen latinoperimästä. Right There, Right Then muistuttaa 50-luvusta ja Muddy Waters Rose Out Of The Mississippi Mud edustaa DeVillen huuliharpulla sävytettyä blueskäsitystä. Meksikolaisuus on pinnassa haitarin ja akustisen kitaran kera tunnelmoivalla Downside Of Townilla ja puhaltimien sinetöimällä Come A Little Bit Closerilla.

Levyn yllättävin esitys on asiallinen tulkinta Bryan Ferryn Boys And Girls -albumin (1985) soulballadista Slave To Love. Ennen levynsä valitettavan paikkansa pitävää päätösraitaa Trouble Comin' Everyday In A World Gone Wrongia Willy DeVille uskaltautuu – vaikkakin laulusta päätellen huumorimielellä – viulun ja banjon säestämänä kantrivalssin verkkaisiin pyörteisiin. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa