Ei siitä ole kovinkaan kauan, kun ajatus Dream Theaterista ilman rumpali Mike Portnoyta tuntui täydellisen mahdottomalta. Metallica ilman James Hetfieldiä? AC/DC ilman Angus Youngia? Ajatus oli samaa luokkaa… Mutta niin ne ajat ja mielialat muuttuvat. Nyt, tammikuussa 2012 ja konsertin näkemisen jälkeen, ajatus Dream Theaterista ilman rumpali Mike Portnoyta tuntuu pelkästään hyvältä.
Ah, niitä aikoja kultareunaisia, jolloin rocktapahtumissa pääesiintyjä kapusi lauteille puolen yön tuolla puolen. Lauteet lämmitelleen ruotsalaisen Avatarin räimiminen olisi kiinnostanut, mutta kaappikello kumautti kahdeksan lyöntiään liian aikaisin. Akateemiset velvoitteet pitivät ajatukset vielä kaukana rockin riemusta.
Muun muassa tuoreimman printti-Soundin ansiokkaan raportin mukaan armottomaan keikkaiskuun hioutuneen Sielun Veljien paluukiertueen toinen ulkomaankeikka soi Tallinnan mainion Rock Cafen uumenissa. Tiistai-ilta ja virolaisittain kovahko lipun hinta (18 euroa) eivät pelottaneet… niin no, ainakaan pikkujoulutunnelmissa olleita suomalaisia.
Edellisestä Paul McCartneyn, eittämättä popmusiikin suurimman ja tärkeimmän hahmon, vierailusta Suomeen ehti kulua reilut seitsemän vuotta. Itselleni Olympiastadionin keikka oli ensimmäinen kerta, kun näin herran livenä. Tuota esiintymistä lavalla edeltänyt outo sirkusspektaakkeli oli piinaavan pitkä ja ehti saada aikaan hermostuneen olon. Kaikki muuttui silloin hetkessä, kun Macca yhtyeineen käveli lavalle ja käyntiin polkaistiin Jet!
Vilkkaimpaan pikkujouluaikaan saivat oululaiset nauttia todella harvinaisesta herkusta, kun kauniin lumipeitteen lisäksi kaupunkiin saapui ranskalaisyhtye Divine Paiste. Bändi oli Suomessa kolmen keikan minikiertueella paikallisen, uutta Blame The Fireworks -singleään juhlistaneen Satellite Storiesin kanssa.
Eipä voi valittaa, kun saa tällaista vastinetta hyväntekeväisyyteen annetuille rahoille.
Chris Martin kokosi lauantaina saman katon alle yhtyeensä Coldplayn, Emeli Sandén, Tinie Tempahin sekä brittiläiset koomikot Rob Brydonin ja Steve Cooganin. Kids Company -järjestön hyväksi järjestetty konsertti tarjosi jokaiselle 16000 katsojalle jotakin Lontoon O2 -areenalla.
Savoy-teatterin lava ei anna esiintyjälleen armoa – varsinkaan jos kyseessä on rock-yhtye. Salin sisäsiisti yleisö istuu hievahtamatta ja hiljaa. Nimittäin kaiken aikaa ja kuuntelee herkeämättä. Välissä taputetaan, jos aplodeeraamisen aihetta on. Siinä alkaa herkemmän orkesterin puntti tutista.
