Kesällä pitkäsoiton maineikkaan brittilafkan Domino Recordsin alamerkillä julkaissut Jaakko Eino Kalevi kertoi Soundille omassa elämässään käänteentekeviksi osoittautuneita musiikkielämyksiä. Eklektisistä levyistään tutun artistin musiikkimieltymykset menevät äärilaidasta toiseen.
PARHAITEN JA PISIMPÄÄN KUUNTELUA KESTÄNYT LEVYNI
Дорз – Зажги во мне огонь
– Mun ensimmäinen vinyylilevyni oli sellainen Doorsin venäläinen kokoelma, jota vieläkin kuuntelen.
ENSIMMÄINEN MUSIIKIN TEKOON INNOITTANUT ALBUMI
Aerosmith– Big Ones
– Voisi oikeastaan sanoa että ensimmäinen bändini Masterpiece perustettiin Aerosmithin Big Onesin ja Guns N’ Rosesin Use Your Illusion -ykkösen innoittamana.
ITSELLE TÄRKEÄ LEVYTYS NYKYISEN LEVY-YHTIÖN DOMINO RECORDSIN TUOTANNOSSA
John Maus: We Must Become The Pitiless Censors Of Ourselves
– Todella hieno levy. En hirveästi kiinnitä labeleihin huomiota, mutta nyt kun tsekkailin, Domino on kyllä julkaissut paljon tärkeää musaa.
VIIMEISIN YSTÄVILTÄ TAI YHTEISTYÖKUMPPANEILTA SAATU MUSAKIPINÄ
Henry Badowski: Life Is A Grand…
– Suurin osa uudesta musiikista, mistä kiinnostun, tulee kavereilta ja yhteistyökumppaneilta. Mun manageri esitteli vähän aikaa sitten Henry Badowskin levyn.
ARTISTI JOTA ARVOSTAN ERITYISESTI MUSIIKINTEKIJÄNÄ
Paul McCartney: McCartney ja Ram
– Mielestäni Paul McCartneyn ensimmäiset kaksi soololevyä ovat tosi hyviä.
LEVY JOKA ON AVARTANUT KÄSITYSTÄNI MUSIIKINTEOSTA
Lee Perry & The Upsetters: Super Ape
– Voisi mainita vaikka Lee Perryn ja Upsettersin, joiden albumi Super Ape avasi minulle koko dub-estetiikan.
LEVYSTÖNI ERITYISESTI VAALIMANI HARVINAISUUS
Mikhail Chekalin: Вокализ В Рапиде
– Tämä oli ihan sattumalöytö kannen perusteella eräältä virolaiselta kirppikseltä. Myös Muksujen ensimmäiset levyt on aika harvinaisia.
ALBUMI JA MUSIIKINLAJI JOKA ON SELVIMMIN JÄÄNYT KYYDISTÄ
Dream Theater: Images And Words
– Progemetalli tuntuu jääneen taka-alalle, vaikka joskus oli hyvinkin tärkeää. Dream Theater tuo mieleen nuoruusajat Jyväskylässä, kun aloin soittaa kitaraa.
Teksti: Asko Alanen
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 6-7/2015
