Tarkkailuluokka | Grande Mahogany: Kaikki paitsi wah on turhaa

Toistaiseksi Grande Mahogany on vain Essel, jonka käsistä biisit syntyvät. Suunnitelmissa on laajentaa Grande Mahogany bändiksi keikkoja varten, mutta kaikki aikanaan.
Mickael Vis

On ehkä kliseistä sanoa jonkin tulleen kuin salamana kirkkaalta taivaalta, mutta suomalaiselle musiikkikentälle kuin tyhjästä ilmaantunut Grande Mahogany on juuri sitä.

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

1960–1970-lukulaisen rockin ja funkin ilosanomaa kanavoiva Grande Mahogany tuntuu wahin täyteisellä maailmallaan kuin toisesta ajasta ja paikasta repäistyltä, mutta kaiken löytyy Turussa ja Manchesterissa kasvanut, nykyään Helsingissä vaikuttava 22-vuotias Jesse Essel.

Essel kertoo tehneensä musiikkia 14–15-vuotiaasta asti ja että miehen ensimmäiset sävellykset muistuttivat enemmän Black Sabbathin henkisiä doom-juttuja.

– Pari vuotta sitten päätin, että voisin oikeasti julkaista jotain. Silloin mulla oli eri nimellä projekti, joka oli samantyylistä, mutta vaikuttajina ehkä enemmän Led Zeppelin ja Grand Funk Railroad, Essel avaa.

Tuon projektin jäätyä tauolle Essel jatkoi musiikin tekoa aivan kuin ennenkin. Oikean yhteistyökumppanin löytäminen oli ratkaisevassa roolissa Grande Mahoganyn synnyssä.

– Demoja kertyi ja päätin, että pitäisi ehkä tehdä näille jotain. Tapasin tosi hyvän tyypin nimeltä Papa Cazz, jonka kanssa rakennettiin studio, jossa Grande Mahogany -ep äänitettiin, Jesse Essel kertoo.

”Sitten kun koen, että mennään räjäyttämään asiat, olen valmis soittamaan paljonkin keikkoja.”

Syyskuun alkupuolella julkaistua Grande Mahogany -ep:tä kuunnellessa ei voi olla miettimättä mitä funk-kaasuja Essel on hengitellyt. Rakkaus funkiin tulee isän perintönä, mies itse kertoo.

– Faija kuunteli paljon James Brownia ja tykkäsin siitä paljon, kun se oli energistä ja tanssittavaa musaa. En kuitenkaan tiennyt silloin sen olevan funkia. Oon sitten lukioaikoihin tutustunut paljon syvemmin funkiin, Essel kertoo ja arvelee, että funkin vaikutus kuuluu hänen musiikissaan nykyään paljon tietoisemmin.

Toistaiseksi Grande Mahogany on vain Essel, jonka käsistä biisit syntyvät. Hän tunnustaa olevansa hidas tekemään asioita ja sivuuttavansa asioita helposti.

– En koskaan istu alas ja tee biisejä. Saatan vain soitella, pelleillä ja äänittää riffin, joka vaan syntyy. Keksin jonkun jutun, joka kestää 7 sekuntia ja se jää moneksi kuukaudeksi.

Suurimmiksi vaikuttajikseen Jesse nimeää muun muassa Parliamentin, Funkadelicin ja Bootsy Collinsin, mutta huomauttaa lähes samaan hengenvetoon, etteivät ne välttämättä kuulu Grande Mahoganyssa.

Kuuluvin elementti Grande Mahoganyn rinnakkaistodellisuudessa on Esselin ankara wah-pedaalin käyttö. Mitä wah merkitsee sinulle?

– Wahi on mulle kaiken a ja ö, se on mun vauva. Jos pitäisi valita kaikista pedaaleista yksi, jota käyttää koko loppuelämän niin veikkaan, että se olisi wahi. Se on mun mielestä seksikäs ääni ja sen kautta voi luoda ihmismäisemmän kontaktin.

Esselin suunnitelmissa on laajentaa Grande Mahogany bändiksi keikkoja varten. Hän ei kuitenkaan ota paineita tai kiirettä keikoille pääsemisestä. Kaikki aikanaan.

– Haluan päästä soittaa näitä biisejä livenä, mutta haluan kiillottaa asioita. Sitten kun mä koen, että mennään räjäyttämään asiat, olen valmis soittamaan paljonkin keikkoja. Niitä on varmaan tulossa piankin, Essel kertoo ja huomauttaa heti perään nauraen:

– Pian on suhteellinen käsite.

Juttu julkaistu aiemmin Soundin numerossa 8/2019

Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

  • Ehdotetun artistin koti/facebooksivu tai vastaava.

Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: