Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Omien sanojensa mukaan lauluja eläimistä ja kuolemasta kirjoittava Jan Vilhelm yhdistää juurevaan folkiinsa ripauksen magiaa sekä elementtejä rockin ja räpin maailmoista. Nykymuotoista musiikkiaan noin vuosikymmenen verran rakentanut lauluntekijä aloitti musiikin parissa samoilun jo viidennellä luokalla rumpujen parissa.
– Kutosella taisin alkaa kitaran soiton ja ylä-asteelle mentäessä meillä oli bändi, jossa soitin bassoa ja lauloin ja jolle sävelsin ensimmäisen kappaleeni. Kappaleen on täytynyt olla mestariteos, koska muistan vieläkin ekan säkärin sanat: ”mitä vittua sä täällä teet/ethän sä edes tänne kuulu/painu pois vitun lokki/kuole äläkä palaa!”, Vilhelm muistelee ja nauraa.
Paljastukset jatkuvat löysien housujen parissa.
– Kasilla laitettiin kasaan nu-metal bändi, jonka kanssa keikkailtiin. Olin laulaja ja pukeuduin niinkuin Kornin Jonathan Davis. Opin parissa vuodessa huutamaan todella mainiosti. Harmittaa välillä, kun en pitänyt taitoa yllä. Se on todella vaikea laulutekniikka.
Janin taustalta yhtyeestä löytyvät basisti Heikki Järvi, joka myös huolehtii bändin äänityksestä ja miksauksesta, rumpali Jussi Virkkumaa sekä maniskaa soittaa Kasper Krasila. Kappaleiden sovitukset syntyvät yhdessä, osaa kappaleista Vilhelm kertoo soittavansa vain bändin kanssa, mutta ”osa toimii soolonakin”.
Kysymyksen tärkeimmistä vaikuttajista Vilhelm toteaa olevan vaikea vastata, ja nyt tietäen herran musiikillisen historian, se ei yllätä. Hän tarjoaa kuitenkin kolme nimeä: Neutral Milk Hotel, Kuusumun Profeetta (kaksi ensimmäistä levyä) sekä Edward Sharpe & The Magnetic Zeros.
– Noissa kaikissa yhdistyy epätavallisen erottuva ja koko olemustani värisyttävä laulusaundi. Monista näiden artistien laulujen lyriikoista paljastuu uusia kätköjä vielä vuosienkin luuppamisen jälkeen.
Mikä on ollut ikimuistoisin keikka, jonka Jan Vilhelm on heittänyt? Mikä teki siitä unohtumattoman?
– Tällä hetkellä viime keikka on kyllä ikimuistoisimpana monestakin syystä, Vilhelm innostuu:
– Keikka oli Turussa todella lämpöisillä Elos-festivaaleilla. Se oli ensimmäinen kerta, kun pidän äänimeditaatio-työpajan juuri ennen keikkaa, joka osoittautui mahtavaksi komboksi. Tunnin meditaation jälkeen soittaminen tuntui höyhenen pehmeältä.
– Soitimme keikan duona basistimme Heikki Järven kanssa, mutta Heikki soittikin ekaa kertaa keikalla kitaraa basson sijaan, ja loi sillä upottavia huminoita ja aaltoiluja akustisten renkutuksieni tueksi.
Miten Soundin Tarkkailuluokka-soittolistalta nyt löytyvä Valaan nauru -kappale syntyi? Mikä on tarina biisin taustalla?
– Valaan nauru syntyi tilan antamisesta sanoille pulppuilla rauhassa renkutukseni tahtiin. Toisinaan kirjoittelen aiheesta, mutta monesti tykkään myös antaa sanojen muodostaa aiheita niin kuin Valaan naurun kohdalla kävi. Tälläisistä kappaleista voi aueta itselle pikkuhiljaa niiden tarinat, Vilhelm avaa.
– Valaan nauru on minulle rakkauslaulu, joka kertoo inhimillisestä rakkaudesta omaa rakastani kohtaan, mutta se kertoo samaan aikaan tästä suuresta rakkaudesta, joka ohjaa kaikkea ja on kaiken alku ja loppu. Nämä kaksi rakkautta ovat tietysti kokemuksia saman rakkauden eri puolista.
Kenen artistin – elävän tai kuolleen – kanssa haluaisit tehdä yhdessä kappaleen?
– Olisi mahtava saada 2pac heittämään yksi verse oikeaan poppisrakkauslauluuni, joka vielä odottaa äänittämistä! Vilhelm heittää.
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: