Tarkkailuluokka | Kaita Isäri Seppälä – Nauhoitus päälle ja riffiä sisään

Kaita Isäri Seppälä

Ei tarvittu toista kuuntelua, kun Kaita Isäri Seppälän Suudeltu hyppää kaamokseen -ep oli napannut pihteihinsä. Häpeilemättömän tarttuva ja hetimiten niveliin iskevä dance rock on juuri niin estotonta, että välitön ihastuminen on tapahtunut. Mutta mikä ihmeen Kaita Isäri Seppälä? Antaa Harri Lindin, yhtyeen primus motorin kertoa.

– Olin 2–3 vuotias, kun mulla oli mielikuvituskavereina ”Seppälän perhe”, johon kuuluivat Hilli ja Kaita Isäri. He asuivat isolla maatilalla Hauholla ja muistan vieläkin minkä näköisiksi nämä kyseiset herrat kuvittelin. Se on niin mielenkiintoinen nimivalinta mulle henkilökohtaisesti vieläkin, että päätin käyttää sitä tässä projektissa.

Harrilla oli taustaa musahommista jo ennestään, mutta Kaita Isäri Seppälä onkin yllättäen kamaa, jota hän ei koskaan kuvitellut esittävänsä. Kitaristi-laulaja todellakin haluaa mennä musa edellä.

– Mä yritän tehdä biisejä koko ajan profiloitumatta millekään tietylle genrelle. Teen musiikkia sillä meiningillä, että nauhoitus päälle ja riffiä sisään. Se mitä tulee, se pysyy. Eihän talomaalaritkaan vaihda väriä kesken maalauksen, Harri rinnastaa ja povaa, että jatkossa materiaali tulee olemaan vähemmän elektronista.

Kiinnostavaa uudessa tulokkaassa on myös rinnalla soittava kovatasoinen bändi. Basisti Arttu Hasu tunnetaan esimerkiksi Rubikin riveistä, rumpali Mikko Virta on tuttu PMMP:n kitaristina ja syntetisoijasta vastaava Einari Stylman on viihdyttänyt kansaa Lopunajan Miehenä. Lind on itsekin soittanut viimeksimainitussa, ja jonkinlaisia musiikillisiakin yhteyksiä tähän suuntaan on havaittavissa.

”Tärkeintä ainakin livenä soittamisessa on se, että jengin perseet keikkuu.”

– Mua kuumotti ihan helvetisti soittaa omaa matskua ekaa kertaa Artulle. Jotenkin hävetti, kun ei tiennyt yhtään, että mitä se nyt ajattelee. Pidin Arttua kuitenkin ammattimaisena bändisoittajana, kun itse olin soittanut vain punk-bändeissä enkä pitänyt itseäni minään musiikintekijänä.

– Mikko on soittanut nyt meidän kanssa vasta yhden keikan, koska sillä on usein duunia Vesala-bändin kanssa. Viime keikoilla Mikkoa on ollut tuuraamassa Niko Votkin. Heillä on Artun kanssa pitkä yhteinen musahistoria, joten se kaksikko rytmissä on ihan mielettömän dynaaminen systeemi.

– Einari varmaan alitajuisesti pakotti mut sekoittamaan diskosoundia ja rokkia. Joskus tuntuu oikealta vaihtoehdolta hypätä pois omalta mukavuusalueeltaan ja katsoa mitä syntyy. Kun on soittanut monta vuotta tyypin kanssa joka pyörii kylillä hopeisessa takissa, tanssii ja kiemurtelee koko ajan käärmeen lailla, niin kai siitä on tarttunut muhun jotain. Mulle tärkeintä ainakin livenä soittamisessa on se, että jengin perseet keikkuu.

Olet kertonut, että näet biisisi paikkoina ja maisemina. Mihin nämä ep:n kappaleet ovat sinut itsesi vieneet?

– Melodiat ja riffit syntyvät usein paikoissa, joissa mulla ei ole mitään soitinta mukana. Eihän niitä tietenkään enää muista seuraavana päivänä, mutta kun otan soittimen kouraan ja alan ajatella mestaa, jossa se melodia alkoi kehittyä, niin saan siitä kätsin ja saatankin muistaa koko melodian.

– Esimerkiksi Aamu­ yhdeksältä Populukseen -biisissä ollaan luiperona luikertelijana Aleksis Kiven kadulla veikeästi hymyillen matkalla kyseiseen baariin. Ku­setan itseäni niinkuin tähänkin asti bluesin soundimaailma saattaa viedä mut hautausmaalle, mutta teksti taas suurimmaksi osaksi mun himaan tai frendin luo tatskakonejatkoille.

Tutustu: facebook.com/kaitaisariseppala

Teksti: Antti Luukkanen
Julkaistu alun perin Soundissa 11/2017


Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

Hups! Emme löytäneet lomakettasi.

Tutustu myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaan, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit (tai ainakin ne Spotifysta löytyvät) sekä muita tuoreita ja kiinnostavia nimiä: