Tarkkailuluokka | Unya: Utuisia visioita elektronisista muistikuvista

Ronja-Maaria Ojala

"Mitään levyä ei voi äänittää enää muualla kun puukirkon akustiikassa."

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

Indie electro hop – helsinkiläisen Unyan tapa kuvailla musiikkiaan summaa harvinaisen hyvin mistä yhtyeessä on kyse. Savuisen jazzahtavien komppien, Bonobon mieleen tuovien utuisen elektronisten äänimaisemien ja laulaja Hilkka Louhivuoren maalaamien tarinoiden kohtaaminen on yhdistelmä jotain tuoretta ja sopivalla tavalla tuttua.

Unyan juuret vievät Jyväskylään, jossa yhtyeen jäsenet alun perin tutustuivat. Ensimmäisiä yhteisiä soittokuvioita bändin jäsenillä on ollut jo vuodesta 2010. Nelikon historiasta löytyy muun muassa The Northern Governorsin, Emma Salokoski Voicesin, Soul Valpio Bandin sekä Inkvisitorin kaltaisia nimiä. Unya syntyi lopulta kesällä 2017 Helsingissä, johon jäsenet olivat päätyneet kukin omaa tietään.

Mikä kappale on ollut merkittävässä osassa Unyan soundin muotoutumisessa?

– Sanoisin että Leija tai Heijastus. Leija edustaa enemmän meidän r’n’b-/soul-/beat-puolta, kun taas Heijastuksessa on enemmän folk-pop-vaikutteita. Leijaa ollaan soiteltu jo vuonna 2014 meidän jamisessioissa. Vasta 2017 kun kunnolla aktivoiduttiin, tein meidän soittaman grooven ja sointujen päälle melodian ja sanat, Hilkka Louhivuori kuvailee ja jatkaa:

– Molemmat kappaleet oli ensimmäisiä, joita soitettiin suomenkielisillä teksteillä ja varmasti vaikuttivat siihen, mihin suuntaan lähdettiin muitakin biisejä työstämään. Voisi sanoa että Leijassa on kiteytettynä aika hyvin Unyan soundi, sillä siinä yhdistyvät akustisten soittimien, avarien äänimaisemien ja modernin r’n’b:n soundimaailmat.

Unyan nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin kesäkuun alussa. Louhivuoren jo aiemmin mainitsemien kappaleiden ohella osa kappaleista on syntynyt jamisessioista vuosien 2014 ja 2015 aikana, mutta saaneet lopullisen muotonsa, kun Louhivuori purki niitä puhelimensa muistista. Osasta biiseistä oli alun perin olemassa englanninkieliset versiot.

”Kanttorille soitettiin, saatiin lupa käyttää kirkkoa ja keskellä kireimpiä pakkasia helmikuussa 2018 tehtiin kirkosta studio ja äänitettiin siellä viikossa lähes kaikki soittimet.”

– Levyn vanhin tekele taitaa kuitenkin olla avausraita Intro, jonka ekan version tein jo vuonna 2013. Kaikkien kappaleiden kirjoittamisprosessi on ollut melko monivaiheinen. Vuoden 2017 alkupuolella kävin puhelimen äänityksiä läpi meidän vanhoista jamisessioista ja tehtiin sitten niiden pohjalta lopulliset soinnut ja rakenteet sekä tein melodiat ja sanoitukset, Hilkka Louhivuori avaa albumin kirjoitusprosessia.

Ratkaisevana askeleena yhtyeen kehittymiselle oli kielen vaihtaminen englannista suomeen, se sytytti bändin vuosien kytemisvaiheesta kohti toimintaa. Oman lisänsä albumin maailmaan luo sen äänitystapa; albumi toteutettiin pitkälti livenä livesetin kaltaisena ja nauhoitettiin kirkossa.

– Kitaristimme Lauri [Kallio] pyöri maaseudulla Etelä-Suomessa ja löysi sieltä puukirkon, jossa pitkään haaveili äänittävänsä jotain. Kanttorille soitettiin, saatiin lupa käyttää kirkkoa ja keskellä kireimpiä pakkasia helmikuussa 2018 tehtiin kirkosta studio ja äänitettiin siellä viikossa lähes kaikki soittimet. Tää oli hieno prosessi, josta jäi lämpimät muistot ja ennen kaikkea soundit, Louhivuori muistelee ja vinkkaa, että tästä on lyödettävissä kuvamateriaalia Youtuben maailmasta.

– Koko tästä prosessista ollaan opittu ainakin se, että avoin keskustelu on ihan hiton tärkeää ja että parasta tulee, kun yritetään kaivaa se koherentti visio sieltä kaikkien ideoiden keskeltä. Ja se, että mitään levyä ei voi äänittää enää muualla kun puukirkon akustiikassa, hehheh.

Jos Unyan musiikki soisi elokuvan kohtauksessa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?

– Varmasti siinä tapahtuisi ainakin jotain tosi tunnepitoista. Ihastumisen ja jännityksen sekaista pää pilvissä leijailua tai yksinäisyyden ja hiljaisten öiden tummia mietteitä.

Unya on:
Hilkka Louhivuori – laulu, koskettimet ja elektroniset elementit
Lauri Kallio – kitara ja elektroniset elementit
Ilkka Oksanen – rummut ja samplet
Pekka Löhönen – basso

Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

  • Ehdotetun artistin koti/facebooksivu tai vastaava.

Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: