Alma Sipilän Jos minä olisin -singlellä americana ja suomalaisuus lyövät kättä – Sanoma vaikeista valinnoista kiteytyy musiikkivideossa

Alma Sipilä.
Neilson Hubbard

Kappale esittelee Nashvillessä asti työstettyä, loppusyksystä ilmestyvää Silti-albumia.

Laulaja-lauluntekijä Alma Sipilä julkaisee 15. marraskuuta toisen pitkäsoittonsa Silti. Viikko sitten julkaistiin levyn kolmas singlelohkaisu Jos minä olisin ja tänään on ilmestynyt kappaleeseen tehty musiikkivideo. Videon on ohjannut, kuvannut ja leikannut Eero Joenrinne, joka vastaa myös käsikirjoituksesta yhdessä Sipilän kanssa.

Jos minä olisin on niitä lauluja, joka syntyi yhtään kiertelemättä tuossa hetkessä eletystä elämästä. Biisin ytimessä on havahtuminen siihen, että tässä kohtaa on mahdollista joko pitää kiinni ja pysyä paikallaan – vaikeassa, mutta ainakin sillä tutulla tavalla vaikeassa – tai sitten uskaltaa tehdä valinta, joka on kipeämpi ja pelottavampi, mutta pohjimmiltaan se oikea, kun asiaa uskaltaa katsoa ihan silmiin, Sipilä avaa kappaleen taustoja.

– Kun ohjaaja Eero Joenrinteen kanssa istuimme ensimmäistä kertaa alas kasvotusten, osasin sanoa Eerolle vain, että ”minusta tuntuu, että tässä videossa pitäisi olla tulta”. Ajatuksia ees-taas vaihtaessamme kirkastuivat videon idea ja tarina kuitenkin hyvinkin nopeasti. Täydellinen kuvausmiljöö löytyi Pusulasta, jossa vietetty kuvausilta ja -yö olivat luovaa hulluutta ihan parhaimmillaan. Lyhyesti sanottuna: olimme ihan liekeissä!

– Ennen videonteon prosessin alkua ehdin hyvän aikaa vatuloida sen kanssa, kannattaako musiikkivideota vielä nykypäivänä tehdä. Tämän lopputuloksen myötä olen todella iloinen siitä, että teimme. Videoon kiteytyy biisin sanoma kauniisti ja vahvasti, kuvat kertovat vielä enemmän kuin sanat ja sävelet voivat.

Sipilän esikoisalbumi, vuoden 2016 Pilvet ovat valtameriä tehtiin yhdessä Risto Ylihärsilän kanssa. Loppusyksystä julkaistava Silti on puolestaan tehty Nashvillen studiomuusikoiden kanssa ja albumilla ovat Sipilän lisäksi mukana Dean Marold (basso), levyn tuottaja Neilson Hubbard (rummut), Megan McCormick (sähkökitara), Juan Solorzano (kitara), Eamon McLoughlin (viulu) ja David Henry (sello).

– Toista levyä tekemään lähtiessäni kuvittelin tietäväni jo vähän enemmän siitä, mitä olin tekemässä – ja osittain, ainakin pienin osin tiesinkin. Kummankin levyn kohdalla levyn tuottaja löytyi sekä pitkän etsinnän, että lähes täysin ennalta-arvaamattomien sattumien seurauksena. Silti äänitettiin Yhdysvaltojen Nashvillessä ja jo tämän faktan myötä työprosessi erosi aika heitolla esikoiseni työstämisestä, Sipilä vertailee.

Pilvet ovat valtameriä -levyä hioimme Ylihärsilän kanssa pitkään ja hartaasti, kun taas Silti äänitettiin studiossa paikallisten muusikkojen kanssa tiiviissä viikossa. Levyn biiseistä usea on äänitetty yhdellä otolla koko yhtyeen soittaessa yhdessä, ja kun mahdollista, myös laulettu näin. Halusimme tuottaja Neilson Hubbardin kanssa säilyttää levyllä mahdollisimman paljon sitä taikaa, joka syntyy siitä, kun joukko muusikoita kokoontuu yhteen biisin ääreen ja soittaa livenä toisiaan kuunnellen.  Akustisilla ja orgaanisilla sävyillään Silti eroaa monin kohdin myös Pilvet ovat valtameriä -levyn äänimaailmasta. Tällä levyllä ei kikkailtu eikä oltu nokkelia, senkun soitettiin tositarkoituksella.

Sipilä sanoo havahtuneensa ensimmäisen levynsä jälkeen siihen, miten kaukana nykypopin valtavirrasta hänen musiikkinsa on eikä asiaa lähdetty toisella levyllä kiertelemään tai pyytelemään anteeksi, koska visio omanlaisen musiikin tekemisestä on ollut alusta asti niin selkeä.

– Tänä päivänä kaikki toimintani musiikin ympärillä, lähtien keikkailusta tai tämän musiikkivideon teosta, lähtee siitä ajatuksesta, että musiikkia tehdään suoraan kuuntelijalle, sille ihmiselle, jolle tämä ei-kyyninen ja totuutta karttamaton herkistely on siihen hetkeen juuri se, jota tarvitsee saada kuulla, Sipilä pohtii.

– Tämä on ollut se suurin asia, se, jonka oppiminen on näiden kahden levyn välillä tullut välttämättömäksikin: miten minä, itsenäisenä artistina, musiikin tekijänä ja julkaisijana löydän kestävän tavan jatkaa musiikin tekemistä ja esittämistä maailmassa, jossa musiikin tarjonta on yhä runsaampaa samaan aikaan, kun eritoten pienelle tekijälle avoimet kanavat tulla kuulluksi ovat yhä harvemmassa. Omien toimintatapojen etsiminen ja löytäminen jatkuu joka mutkassa yhä, mutta selvää on se, että valmiit ja monesti toteutetut reitit eivät useinkaan ole ne, jotka minun musiikkiani palvelevat.