Tänä vuonna seitsenkymppisiään juhliva Billy Idol on edelleen tikissä.
Uusi albumi on hilpeämpi kokonaisuus kuin edeltäjänsä Kings & Queens of the Underground (2014), mikä on minusta hiukan harmi. Mielestäni Idol on parhaimmillaan melankolian rapakoissa kyntäessään tai kunnolla riehuessaan. Kyllä tästäkin toki karamellinsa löytyy, makoisimpina I’m Your Hero ja Still Dancing, joista jälkimmäinen on levyn biiseistä lähimpänä kasarin nahkaliiviaikoja.
Albumilla on kolme upeiden naislaulajien myötävaikutuksella tehtyä duettoa. Niistä hienoin on The Killsin Alison Mosshartin kanssa syntynyt uusioversio 2008 julkaistusta John Waynestä. Avril Lavignen kera tehty 77 kuulostaa enemmän duettoparin kuin Idolin biisiltä eikä oikein putoa itselleni. Näiden väliin asettuu punkin kummitädin Joan Jettin kanssa laulettu Wildside.
Aikoinaan rankoilla raiteilla paahtanut mies on kertonut viettävänsä nykyään tolkullisempaa elämää, mutta sekoilun päivistä on ammennettu sanoituksiin kosolti inspiraatiota. Välillä pidetään hauskaa liiallisuuksiin asti, toisinaan taas harmitellaan, että on porsasteltu kaikki suutuksiin. Epäilemättä mies tietää, mistä puhuu.
Täytynee lakata irvistelemästä ja vetää niittihanskat käteen. Kyllä tästä kelpo kesäalbumi tulee.
