Herra Ylpön ja Ihmisten neljäs albumi hahmottuu hyvää vauhtia. Erikoisena yksityiskohtana albumilta löytyy kappale, jonka Ylppö on tekstittänyt yhdessä A.W. Yrjänän kanssa. Miehet myös laulavat biisin duettona.
– Olemme Akin kanssa Osuuskunta Lilithin jäseniä, Ylppö pohjustaa yhteistyötä. – Lilith järjesti kolme konserttia, joihin halusin tuoda myös uutta materiaalia. Syntyi idea, että vedetään duetto. Mulla oli jo sävellys valmiina. Sanoitus kirjoitettiin yhdessä. Mä kirjoitin säkeistöt ja Yrjänä niiden pohjalta kertosäkeen. Soinnutus on minun, mutta Aki teki oman laulumelodian. Toimi komeesti.
– Biisin nimi on Peloton enkeli ja kappale tulee seuraavalle Ihmiset-levylle. Yrjänä laulaa oman osuutensa myös levylle. Konsertissa kappaleessa ei ollut kuin piano ja laulu. Levylle siitä on sovitettu ihan erilainen bändiversio, jossa kertosäe tulee vain kerran. Eli siinä ei enää ole kertosäettä, mutta kohta on nyt entistä dramaattisempi. Näkökulman ja laulajan vaihto kesken biisin on perusteltu, sillä samassa kohdassa vaihtuu myös sävellaji.
– Kappale sai todella hyvän vastaanoton yleisöltä ja se mainittiin myös kaikissa konserttiarvioissa oikein positiivisessa valossa. Se tuntui mukavalta.
REALITY ROCK ON OHI
Soundin oma stalker Teppo Vapaus kävi vakoilemassa, miltä Herra Ylpön ja Ihmisten uusi materiaali kuulostaa. Tuoreesta Soundista 3/2013 löytyy lisäksi Tepon raportit Olavi Uusivirran ja Don Johnson Big Bandin tekemisistä.
Juuri nyt haastattelusapatilla oleva Herra Ylppö taipui Soundin juttusille sillä ehdolla, että keskustelu ei lipeä musiikin tekemisestä. Hän on täysin keskittynyt Herra Ylpön ja Ihmisten neljännen levyn luomistyöhön.
–Reality rock on ohi, Ylppö lataa heti tavattaessa.
Hän kertoo, että soolouran kolmella ensimmäisellä albumilla (Sata vuotta (2008), Pojat ei tanssi (2010), Mies ja nainen (2012)) lanseerattu rock’n’rollin laji on tullut tiensä päähän.
– Mies ja nainen -albumia kirjoittaessa minulla oli voimakas tahto päästä eroon menneisyyden painolastista. Äkkiväärän, vaikean ja etäisen musiikin tekijän leima oli alkanut vituttaa suunnattomasti. Mies ja nainen oli reality rock -trilogian viimeinen levy, ja sillä halusin osoittaa, että voin tehdä yhtenäisen ja helposti lähestyttävän rocklevyn. Myönnän, että minua kiehtoi ajatus pitkän nenän näyttämisestä tietyille tahoille. Kirjoitin radioille kelpaavia hittejä, ja tein eräänlaisen taiteellisen isänmurhan. Se onnistui. Osoitin itselleni ja muille, etten ole vain hullu huutaja. Neljä biisiä päätyi radioiden soittolistoille. Sain uutta yleisöä, ja samalla osa vanhoista faneista hylkäsi, Ylppö kiteyttää.
Yksiselitteisistä ihmissuhdetarinoista ja masentavasta realismista arvostelua osakseen saanut Ylppö on nyt matkalla takaisin lyyrisempään ilmaisuun. Proosallinen tarinankerronta saa väistyä vapaamman tajunnanvirran tieltä.
”Tekeillä on merkittävä levy Herra Ylpön uralle” – Gabi Hakanen
Mutta entäs se musa – mitä tulee reality rockin jälkeen? Utelen asiaa tulevan levyn tuottajalta Gabi Hakaselta, jonka ansiolista kotimaisen musiikin kentällä on niin pitkä, etten yritä tiivistää sitä. Parhaillaan sekä Sony Music Finlandin että Ratas Musicin leivissä oleva Gabi on innoissaan päästessään taas sorvin ääreen studiossa, ja hänen visionsa Ylpön ja Ihmisten varalle on selkeä.
– Maisema, johon Ylpön kolmas levy päätyi, oli hyvin pop. Minä olen aina pitänyt Ylpössä äkkiväärästä lähestymistavasta. Olenkin nyt tilannut häneltä riffivetoisia biisejä, joissa on haikuja Maj Karman äkäisyydestä. Haluan levylle biisejä, joissa päästään tietynlaiseen piittaamattomuuteen ja maanisuuteen.
– Kaupallisuus on asia, joka kiinnostaa viimeisenä, Gabi painottaa. – Tiedän toki, että kaikilla levyillä olisi hyvä olla näitä mainoksia, joita kutsutaan singleiksi. Eiköhän niitäkin tule kaksi tai kolme. Muilta osin haluan ohjastaa taiteilijan hyvien biisien kautta vääjäämättömään tahtotilaan, jossa toteutetaan tunteita, eikä hittibiisien melodioita.
– En halua turboahtaa äänimaisemaa täyteen, vaan keskittyä yksinkertaisiin asioihin. Haluan soitattaa bändiä paljon ja luoda kuulijalle tunteen, että ”voi jumalauta mikä bändi!” Yritän saada mahdollisimman autenttista tavaraa ulos. Demoja kuunnellessa mulle on tullut välittömästi hymynkare suupieliin, koska jo niistä aistii, että tekeillä on merkittävä levy Herra Ylpön uralle. Onko se kaupallisesti merkittävä, sitä en tiedä, mutta musiikillisesti on, Gabi vakuuttaa.
Ylppö pyöräyttää demot soimaan Porvoon kotinsa työhuoneessa, ja Gabin luomat mielikuvat konkretisoituvat. BUU on humoristinen ja Hamid Moeinin groovaavaa kitarointia korostava funkrock-biisi, jossa Ylppö piruilee pilke silmäkulmassa arvostelijoille: ”Huutakaa buu!/elämänne helpottuu.” Luuranko on vauhko, Sielun Veljet -henkinen punkrockrymistely, Ärrrrrrrrrr on Slayer-vaikutteinen tyystin päätön jyräys, jonka choruksen tekstissä maailmankaikkeuden synty alkuräjähdyksestä ihmiseen niputetaan muutamaan sekuntiin, Löylylaulu mukailee itämaisen hautajaismarssin teemaa ja sisältää vain sanat löyly, vihta ja viina. Ne tulivat koloistaan on Albert Camus’n Rutto-romaanin inspiroima, akustiseksi folkiksi sovitettu tarina pandemiasta, Tulipäähippiäinen on vanhan ajan rockia á la The Kinks tai T. Rex, ja Älä etsi minua -kappaleen riffittelyssä kuuluvat niin Toolin vaikutus kuin Hamidin iranilaiset juuretkin. Teksti pohjautuu J. K. Ihalaisen runoon – ensimmäinen kerta, kun Ylppö tulkitsee omassa biisissään jonkun toisen lyriikkaa. Supersankari on tämän demonipun ainut nieleskelemättä uppoava poprykäisy, mutta sekin rullaa astetta vihaisemmin kuin edellislevyn vastaavat.
Sävyeron saa aikaan laulutulkinta – matalalta pehmeästi soivan puhelaulun sijasta Ylppö antaa taas äänensä särkyä. Voimaa on lisätty runsaalla mitalla ja kauneuspisteiden laskemisesta on luovuttu.
On vielä mahdoton ennustaa, kuinka moni kuvaillun demosatsin biiseistä päätyy Ihmisten tulevalle albumille. Sen sijaan tiedämme, että tämän jutun ilmestyessä yhtye on juuri marssinut studioon tekemään levyn ensimmäisiä äänityksiä. Julkaisun aika koittaa alkusyksystä.
Herra Ylpön taiteellisessa kaanonissa albumi tulee tasoittamaan tietä Maj Karman paluulle, joka on paalutettu vuoteen 2014.
Teksti ja kuvat: Teppo Vapaus