Kouvostoliiton hanget hohtivat jo 20 vuotta sitten! – Viikatteen soitto ei ole vaikenemaan päin, kaukana siitä

8.3.2018 22:33

Kahden raskaan vuosikymmenen aikana kouvolalaisesta Viikatteesta on muovautunut suomenkielisen ”rautalankametallin” jykevin peruskallio.

Tarkkakorvaisimmat osasivat toki ounastella tulevien aikojen hienouksia jo kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneen Vaiennut soitto -ep:n äärellä.

Vaienneen soiton piti alunperin olla pelkkä kasettidemo, mutta Taimisen Ari (Viikatteen kitaristi vuodesta 2001) sanoi, että tämä kannattaisi julkaista omakustanne-ep:nä. No, kohta 19-neliöisen yksiöni eteisessä oli viisisataa ep-levyä, muistelee laulajakitaristi Kaarle Viikate.

– Ensimmäisen painoksen takakanteen livahti myös virhe, sillä ep:n otsikon ja kappaleen nimen kohdalla lukee Vaeinnut soitto… No, tämä erhe korjattiin sitten toisen painoksen kohdalla.

Jo neljän biisin pikkulevyn avannut Asfaltin tuoksu veti perässään niin alakuloisilla soinnulla lastattua kivirekeä, ettei varomattomalle kuulijalle jäänyt kuin kaksi vaihtoehtoa – kätkeä melankolian mestarit omaan sydämen tai juosta kauas pois. (Täällä pääsee kappaleen hieman tuoreemman livetulkinnan pariin).

– Lyijykomppania oli meidän suurin esikuva, ja Viikatteen meininkihän oli kutakuinkin sitä, että pöllitään Lyijykomppanian ideat ja pistetään ne omiin nimiin. Lyijykomppanialla oli biisi Öljyn kaiku ja meillä Asfaltin tuoksu… Niinpä niin! Pitää silti mainita tässä yhteydessä myös ruotsalaisryhmä Edge Of Sanity, jonka kaihoisan kauniit melodiat herättivät suurta innostusta.

Ep:n kakkosraita Aamun hiljainen hetki, joka kuuluu joskus nykyäänkin yhtyeen liverepertuaariin, oli eräs varhaisen Viikatteen merkittävimmistä raidoista.

– Suomeksi kirjoittamisen kanssa oli tuolloin vähän epävarma olo, mutta tämän kappaleen parista viimeisestä rivistä (Ei palttoon läpi nauru raikaa / Saumat nauloin ommellut) tuli itselleni sellainen ”täähän on aika passelia tavaraa” -fiilis. Että kyllähän tämä pikimusta huumori taitaa kantaa.

Vaienneen soiton kolmantena biisinä soi videonakin julkaistu Hanget.

– Biisin introhan on otettu Lyijykomppanian Linnut-biisistä, kuten jotkut ovat tainneet huomatakin. Tosiaan, kuten sanottua, se Viikatteen ”omin ääni” oli vielä vähän hakusassa… Tosin biisitkin olivat vähän hakusassa. Kun saatiin jonkinlaiset ep:n pohjat nauhoitettua Simon (rumpali Simeoni Viikate) kanssa, niin tajuttiin, että tähän ja tähän muuten sopisi tällainen ja tällainen liidimelodia. Sovitetiin sitten biisejä uusiksi ihan lennosta, ja sehän piti tunnelman kovinkin raikkaana!

Viikatteen visuaalinen puoli on aina ollut vahva – ja eräs yhtyeen ulkoasun ja ”varhaisen hengen” tukevimmista kivijaloista on Hanget-video.

– Olin kokkikoulussa Jonas Berghällin kanssa. Jonas siirtyi sitten myöhemmin Voionmaan opistolle audiovisuaalisen koulutuksen maailmaan, ja hänen kanssaan tuli puhetta, että tehdäänkö musiikkivideo. No, totta kai tehdään, ja käsikirjoitettiin sitten Hanget. Jonaksen kanssa veistettiin sitten aika monta muutakin videota.

– Videolystin maksoi Syyslevyt, eli oma pienlevymerkkini. Lompakko oli kovin ohut ja videon budjetti oli sen johdosta varsin maltilinen, joten kuvasimme koko homman mustavalkoiselle kasimilliselle filmille. No, siitä ankeudestahan tuli sitten Viikatteen tavaramerkki. Se video todellakin näytti juuri siltä miltä meidän musiikki kuulosti!

Ja sitten vielä nopea kelaus alkuvuoteen 2018… Viikate on juuri nauhoittanut neljä uutta kappaletta, jotka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna ep-levytyksen muodossa. Vaiennut soitto, osa II? No, tuskin kuitenkaan!

Lisää luettavaa