Kaupunki mustikansinisessä mekossaan – Laulun paikassa Sir Elwoodin Hiljaiset Värit

Soundissa 10/2013 käynnistyneessä Laulun paikka -juttusarjassa käydään paikoissa, joista laulut kertovat. Sarjan kahdeksas osa vei lukijat Helsingin Kallioon, Torkkelinmäelle, jossa Sir Elwoodin Hiljaisten Värien laulaja Juha Lehti kertoi mustikansinisestä loppukesän yöstä ja sen ympärille syntyneestä kappaleesta nimeltä Torkkelinmäki.

Laulu: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit − Torkkelinmäki

Albumilta: Pohjoisesta tuulee taas (2001)

Sanat: Juha Lehti

Sävellys: Jussi Virtanen

Koordinaatit: 60° 11’ 7.8”, 24° 57’ 25.57”

Helsingissä, Kallion kaupunginosassa sijaitseva Torkkelinmäki on hieno paikka. Tuon paikan nimeä kantaa myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien laulu.

− Asuin tässä lähellä parikymmentä vuotta. Täällä tuli käytyä usein. Koin yöaikaan, että kaupunki oli pukeutunut mustikansiniseen hameeseen ja sain istua tässä penkillä sen kanssa, yhtyeen laulaja ja sanoittaja Juha Lehti kertoo laulusta.

− Ajankohta oli elo-syyskuuta. Kun ravintolat menivät kiinni, tänne harhaili ihmisiä. Toiset ulkoiluttivat koiriaan, toiset istuskelivat. Ne olivat hyviä sessioita, levollisia ja aika rauhallisia hetkiä. Muistan ainoastaan yhden kerran, kun poliisit saapuivat paikalle.

− Ja taivas, se todella oli mustikansininen. Kun katsoo elokuista tähtitaivasta, niin se tummuus, se syvyys. Mietin pitkään, että mikä se väri on, ja mustikansininenhän se.

Torkkelinmäellä voi oleskella omissa porukoissaan, mutta myös liittyä rauhassa muihin seurueisiin.

− Me suomalaiset olemme vaikeasti lähestyttäviä, mutta öisin täällä saattaa mainiosti olla tuntemattomia samoissa porukoissa. Elokuussa kesän hälinä alkaa rauhoittua, silloin Helsinki on hienoimmillaan. Ei kaupungissa ole mitään vikaa muinakaan vuodenaikoina, mutta loppukesällä Torkkelinmäelle ei eksy juurikaan esimerkiksi turisteja.

”Kun kaupunki parhaimpiinsa pukeutuu, yllään yötaivas, kuin mekko mustikansininen / Sen hälle tarjoilen, jos vain ladyni kanssani yhden siiderin ottaa”

Torkkelinmäen julkaisusta on kulunut tulevana syksynä kolmetoista vuotta.

− Siitä on tosiaan niin kauan, voi jumalauta. Biisi ei vanhene ainakaan minun päässäni. Sitä tuntee jokaisen hajun ja maun, jonka tunsi silloin laulua tehdessä. Sitä muistaa sen, mistä biisi on lähtenyt liikkeelle, tässä tapauksessa näillä penkeillä istumisesta.

− Torkkelinmäestä tehtiin treenikämpällä muutamia demoja, sitten mentiin studioon ja saatiin Kallio Horns mukaan soittamaan torvet nauhalle. Meillä on tapana, että menemme studioon erittäin valmiina. Sitten, kun saamme sen hyvän hetken eli hyvän oton talteen, niin se on siinä. Emme vietä studiossa pitkiä aikoja.

Juha Lehti muistelee, että hänellä oli vaihtoehtoisia tapoja tulkita Torkkelinmäki.

− Tuli sellainen fiilis, kuin olisi esiintymässä big bandin kanssa. Minustahan ei Frank Sinatraa saa, mutta halusin kokeilla erilaisia versioita. Se versio, mikä levylle päätyi, on enemmän sen kundin, joka istui näillä penkeillä, ei sen smokkiin pukeutuneen keikarin, joka laulaa tuon kerrostalon katonharjalla.

− Kyllähän biisi välillä lähtee välillä suurempiin sfääreihin, mutta kuitenkin lopulta palataan tähän puistonpenkille. Tässä sinä olet beibisi kanssa. Tässä on hyvä.

”Muut melkein on menneet jo nukkumaan, istun penkillä Torkkelinmäellä / Joku koiraansa puistossa kusettaa, muutama janoinen ehkä liikkeellä”

Laulaja epäilee yhtäkkiä tehneensä pahan mokan. Kun kerron Lehdelle tulkinneeni tekstin juuri niin kuin hän sen on tarkoittanut, laulaja huokaa helpotuksesta.

− Laulun beibi ja leidi on tämä kaupunki. Helsinki. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, että tekstissä istutaan yksin, mutta eihän asia näin ole. Istun siinä leidini, tämän kaupungin kanssa.

− Siinä voi menettää jotain, jos kertoo biisistä liikaa. Olen esimerkiksi kirjoittanut rakkauslaulun, joka on tulkittu vankilasta vapautumisesta kertovaksi kappaleeksi. Enkä ole tietenkään voinut asiaa korjata. Jos joku kokee sen siten, niin olkoon näin.

Torkkelinmäki-biisi oli vakituisesti mukana Sir Elwoodin Hiljaisten Värien keikkaohjelmistossa julkaisunsa aikoihin.

− Soitimme siitä sellaista versiota, jossa minulla oli huuliharppusoolo. Se on mukana myös jollain livelevyistämme. Alun perin biisistä oli tarkoitus tullakin sellainen, missä olisi mukana Nuuskamuikkus-henkinen, viaton pieni huuliharppusoolo.

− Torkkelinmäki on valokuva tästä tilanteesta. Se tuo minut aina tälle penkille.


Teksti ja kuva: Visa Högmander
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 5/2014