Uutisoimme eilen The New York Timesin tuoreesta artikkelista, jossa kerrottiin ensimmäistä kertaa laajasti vuonna 2008 sattuneesta tulipalosta, joka sattui Universalin toimitiloissa Hollywoodissa. Palo tuhosi muun muassa osan Universalin elokuvateemapuistoa sekä studioita että varastorakennuksen, jossa Universal Music Group säilytti lukuisia master-äänitteitä.
Lehden raportin mukaan tuli olisi tuhonnut peräti 500 000 sessionauhaa ja alkuperäisäänitystä. Joukossa olisi ollut muun muassa Nirvanan Nevermindin master, Chuck Berryn tunnetuimpia levytyksiä, Bill Haley and His Cometsin Rock Around the Clock sekä Etta Jamesin At Last– ja The Kingsmenin Louie Louie -singlet. Artikkelissa todetaan palon olleen merkittävin onnettomuus musiikin historiassa. Raportissa myös todetaan, ettei vahinkojen todellista laajuutta koskaan kerrottu julkisuuteen vaan Universal olisi alusta saakka vähätellyt ja piilotellut kattoremontista aiheutuneen onnettomuuden tuhoja.
Nyt Universal on julkaissut tiedotteen, jossa se kommentoi New York Timesin pitkää artikkelia. Lyhyesti tiivistettynä yhtiö tyrmää lehden artikkelin ja pitää siinä esitettyjä väitteitä perättöminä tai vähintäänkin vahvasti liioiteltuina. Yhtiön mukaan se ei voi kommentoida tiettyjä asioita julkisuudessa, mutta onnettomuus ei ole koskaan vaikuttanut ”artistien kompensaatioihin tai kaupallisesti julkaistun musiikin saatavuuteen”.
Kuten Pitchfork uutisessaan kertoo, Universalin mukaan Timesin artikkeli ”sisältää epätarkkuuksia ja harhaanjohtavia väitteitä, ristiriitoja ja väärinkäsityksiä onnettomuudesta ja sen vaikutuksista”. Universal ei kuitenkaan anna esimerkkejä, mitä nämä epätarkkuudet ovat eikä esitä niille mitään todisteita.
Universalin tiedotteessa todetaan myös, että lehden raportissa ”ei oteta huomioon kymmeniä tuhansia uudelleenjulkaisuja, jota viime vuosinakin on tehty – sisältäen master-laatuisia, korkearesoluutioisia audiofiiliversioita monista niistä äänitteistä, jotka lehden mukaan ’tuhoutuivat'”. Mutta kuten Pitchfork huomauttaa, tiedotteesta ei käy ilmi, kiistääkö Universal mastereiden tuhoutuneen vai onko uudelleenjulkaisuista vain tehty yhtiön mielestä ”master-laatuisia”.
