Seinfeldin koulima sanataituri – Jesse Markin on Soundin vuoden tulokas

Jesse Markin
Kai Kuusisto

Vuoden 2018 Master Of Pulpets -tunnustus myönnetään Jesse Markinille.

Soundin toimituskunnasta koostuva raati on valinnut vuoden 2018 tulokkaaksi, kolmannen Master Of Pulpets -tunnustuksen saajaksi Jesse Markinin. Mies teki valitsijoihin suuren vaikutuksen, vaikka julki on vasta muutama soolobiisi – mutta ne ovat sitäkin hienompia. Niiden kautta välittyy paitsi lahjakas myös hyvin omaperäinen ja täysin kansainväliseltä kuulostava, elektron, hiphopin ja indien rajalla luontevasti liikkuva artisti, jolle aivan varmasti löytyy yleisöä myös tämän maan ulkopuolelta. Toki miehen kyvyt on pantu merkille jo aiemmin hänen räpätessä hiphop-yhtye The Megaphone Statessa, silloin vielä taiteilijanimellä Thelo Ekow. Nyt esiin on astunut Jesse sataprosenttisesti omana itsenään, ja hän tulee lunastamaan kaikki odotukset.

Juuriaan ei ole helppo peittää. Vaikka Jesse Markin, 33, on asunut Helsingissä jo kymmenisen vuotta, puskee hänestä peittelemättömän vahvana läpi kasvuympäristö. Enkä nyt puhu Liberiasta, jossa Jesse syntyi, tai Ghanasta, jossa hän vietti lapsuuttaan isänsä maisemissa, vaan siitä pienestä pirkanmaalaisesta Viljakkalan kunnasta, jonne Jesse saapui kuusivuotiaana. Hänen puheensa nimittäin läpäisee mahtavan rehvakas Tampereen murre. Tiäksää?

Kaikki muuttuu, kun Jesse avaa suunsa laulaakseen tai räpätäkseen, sillä hänen englannin kielen taitonsa on sekä kirjoittamisen että ääntämisen puolesta hyvin vakuuttavaa. Siihen on yksi syy ylitse muiden.

– Mä oon asunut Jenkeissä ja pyörinyt Kanadassa, mutta se ei sitä täysin selitä, Markin pohjustaa.

– Tämä on vähän outo tarina, mutta homma aukesi Seinfeldin kautta. Eikä tämä ole mitään läpyskää! Sanavarasto siinä tv-sarjassa on ihan järjetön. Mä otin nauhalle niitä juttuja, kuuntelin ja katsoin tekstityksestä, että mitä se tarkoittaa. Sanakirja oli völjyssä. Kelasin taaksepäin, toistin mitä ne sanoo… Sen jälkeen mä sovelsin tätä tekniikkaa ihan kaikkeen mitä katsoin.

– Se johtuu ihan vain rakkaudesta lajiin. Kun mä kuuntelin jotain Wu-Tangia, niin mä kävin niitä tekstejä tarkasti läpi, ja mulla on nytkin puhelimessa Genius, jonka avulla mä käyn kaikkien lyriikoita läpi.

Teksteistä puhuessaan Markin herää todella eloon. Hän puhuu tavastaan tehdä ja erottua massasta niin itsevarmasti, että sitä voisi erehtyä luulemaan estottomaksi omakehuksi. Mutta kyseessä taitaa olla yksinkertaisesti vilpitön merkityksellisten asioiden arvostaminen.

”Jos mä tekisin sitä mitä kaikki muutkin tekee, niin olisin lopettanut aikoja sitten. Se ei ruoki mun luovaa puolta.”

– Mulla on tietty rehellisyys teksteissä, Markin aloittaa vastauksensa kysymykseen siitä, miten hän erottuu modernin englanninkielisen musiikin äärimmäisen kilpailluilla markkinoilla.

– Totta kai innovaatioita pitää löytyä musiikistakin, jotain freesiä pitää saada kehitettyä. Mutta mä koen, että sieltä sanoista mun suurin vahvuus löytyy. Jos ajatellaan vaikka mainstreamissa soivaa mustaa musiikkia, niin tällä hetkellä se on sanallisesti sitä samaa pökälettä – että on rahaa ja naisia ja mä ajan hienosti.

– Mä haluan ottaa mukaan mun maailmankatsomuksen ja omia kokemuksia, että jos joku lukee vain mun tekstejä niin hän pystyisi haistamaan, että tämä on Jesse. Jos mä tekisin sitä mitä kaikki muutkin tekee, niin olisin lopettanut aikoja sitten. Se ei ruoki mun luovaa puolta.

– Haluan koskea vaikeisiinkin aiheisiin, ja sellaisiin mistä en ole kuullut ihmisten laulavan. Sitä kautta voi huomata, että meidän ihmisten elämässä on paljon muutakin kuin ryyppääminen ja paneminen – vaikka kuka nyt ei tykkäisi ryypätä ja paneskella – mutta se on vain pieni osa mun todellisuutta.

”Haluan koskea vaikeisiinkin aiheisiin, ja sellaisiin mistä en ole kuullut ihmisten laulavan. Sitä kautta voi huomata, että meidän ihmisten elämässä on paljon muutakin kuin ryyppääminen ja paneminen”

Hän nostaa esimerkeiksi jo julkaistut kappaleet: veljeyden ajatukseen pohjautuvan Bloodin, maailman räjähdysherkkää vastakkainasettelua pohtivan Will Shootin tai Treatin, josta voi löytää ajatuksia niin eriarvoisuudesta kuin ihmisten sisäisistä odotuksistakin.

– Meillä on yksi sellainen biisi tehtynä, missä mä puhun mustista naisista ja kauneusihanteista. Että mitkä vaiheet ovat johtaneet siihen, että afrotaustaiset ihmiset suoristaa vaikka hiuksiaan ja kokee, että vain näin mä voin olla kaunis, Markin kertoo ja jatkaa, että samassa laulussa hän myös kyseenalaistaa sen, että Jeesus näyttää Samuli Edelmanilta.

On myös jotain, mikä ei Markinin suuhun sovi. Se selittyy suurelta osin hänen kasvuympäristöllään, sillä Viljakkalassa ei ollut mahdollisuutta integroitua maahanmuuttajayhteisöihin, ja toisaalta hän sanoo kokeneensa itsensä aina ulkopuoliseksi myös suomalaisena.

– Lyyrikkona mulle on muodostunut sanallisesti tiettyjä periaatteita, ja mä uskon että se johtuu justiinsa siitä ympäristöstä missä mä elin. Helsinkiläiset artistit, etenkin maahanmuuttajat, käyttävät tietynlaisia sanoja, joita mä en käytä ollenkaan mun biiseissä. Mä olen aina nähnyt mun yleisön käytännössä enimmäkseen kantasuomalaisina, joten en mä voi heille alkaa pudotella n-pommia ja muuta sellaista. En ole käyttänyt pussyakaan kertaakaan, vaikka se olisikin rimmannut, Markin nauraa.

Jesse Markin. Kuva: Kai Kuusisto

Kun Jesse Markin alkoi viitisen vuotta sitten herätellä konkreettisia suunnitelmia soolobiiseistään, lähti hän tietoisesti laajentamaan The Megaphone Staten edustaman hiphop-laatikon ulkopuolelle. Soolouralla Markinin aisaparina on tuottaja Totte Rautiainen.

– Tarkoitus on ollut haastaa itseni lauluntekijänä ja tuoda mukaan enemmän kaikkia niitä genrejä, mistä itse diggailen. Rap on yhä vahvasti läsnä, ja esimerkiksi Bloodin mä kirjoitin ensin räppibiisiksi. Sitten sovitin sen uudelleen, venytin sanoja niin että voin laulaa ne. Se alkoi tuntua hyvältä. Parasta olisi, jos voisi tehdä täydellisen smoothien.

– Koko ajan on ollut läsnä ajatus, että tehdään jotain mikä mun mielestä puuttuu musiikkikentältä, Markin sanoo ja kertoo henkisiksi esikuvikseen Frank Oceanin kaltaiset, hiphopia vain osana ilmaisuaan käyttävät ja genrerajoja venyttävät artistit.

– Mutta suurimmat vaikuttajat ovat peräisin mun omasta levyhyllystä, eikä siellä räppiä ole niin paljon kuin ihmiset ehkä luulee. Sieltä löyty kaikenlaista. Eppu Normaaliakin! Ja Instagramissa on kuva, missä mulla on Vicky Rostin ja Anita Hirvosen levyt. Sitten on vaikka jotain Baby Grandmothersia, Fruuppia ja muuta progeilua. Ihan jo ne samplet, mitä Megaphone Statessa on käytetty, paljastaa paljon mun musiikkimausta. Se on aika paljon sitä soul-, rock- ja jazzmaailmaa.

Pitkäsoitto on biisien puolesta jo lähes valmis, nyt keskitytään tuotannon hiomiseen ja kaiken tekemiseen rauhassa niin että tulee hyvä. Markin kertoo, että uutta singleä on tulossa alkuvuodesta, ja albumia ollaan alustavasti mietitty ensi vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Hänen asioitaan hoitaa nuori managerilupaus Martin Linnankoski, joka on ehtinyt edustaa esimerkiksi Vestaa ja View’ta.

”Haaveilen, että pääsen kiertämään kaikki isoimmat festivaalit, enkä puhu pelkästään Suomesta, vaan ihan kaiken Roskildestä Coachellaan.”

Seuraava konkreettinen tähtäin on keikkailun starttaaminen, mikä tulee tapahtumaan viimeistään alkuvuodesta. Lavalle astuvat tässä vaiheessa sampleria soittavan ja laulavan Jessen sekä kiippareita ja koneita hoitavan Toten lisäksi kitaristi, mutta Jesse haaveilee jo isommasta bändistä puhaltajineen.

Jesse Markinille luovutettiin Ville Pirisen taiteilema Master Of Pulpets -taulu marraskuun alussa Helsingissä. Kuva: Mikko Meriläinen

Haaveita riittää muutenkin, ja Markin kertoo vakavalla naamalla ne suurimmatkin.

– Mä haaveilen, että pääsen kiertämään kaikki isoimmat festivaalit, enkä puhu pelkästään Suomesta, vaan ihan kaiken Roskildestä Coachellaan. Haluan että nämä mun ideat, mitkä nyt paketoidaan levyksi, tultaisiin kuulemaan maailmanlaajuisesti.

Jesse Markin tutkailee käsissään olevaa Master Of Pulpets -taulua selvästi otettuna ja hämilläänkin. Kysyn, että voihan Soundin raati nyt luottaa, että ­toistaiseksi suhteellisen vähistä näytöistä huolimatta valintamme osui oikeaan.

– Voitte luottaa! Todellakin. Ja nyt on ainakin pakko yrittää täysiä tai muuten mua rupeaa hävettämään tämä palkinto. Mä aion julkaista parasta musiikkia mitä mun kynästä voi lähteä, ja se on vasta eka tavoite. Jo nyt vastaanotto on ollut hyvä, mutta me mennään vain ylöspäin koska tuolla on vielä parempia biisejä tulossa.


Tutustu Jesse Markinin musiikkiin Spotifyssa.


Mikä Master Of Pulpets?

Soundin Master Of Pulpets -tulokaspalkinto myönnetään kerran vuodessa sen hetken lupaavimmalle tulokkaalle. Ensimmäinen Master Of Pulpets -palkinto myönnettiin joulukuussa 2016 Litku Klemetille, ja vuosi sitten sen sai Vesta.

Palkinnonsaajan valitsee Soundin toimituskunnasta koottu asiantuntijaraati. Valinnassa ovat mukana Soundi-lehden ja nettisivujemme Tarkkailuluokka-, Parasta juuri nyt– sekä Demoefekti-palstoilla esitellyt uudet artistit, sekä kaikki muutkin raadin tutkaan osuneet tuoreet lupaukset.

Voittajalle annettavan diplomin on taiteillut Ville Pirinen.