Saksalaistutkijat löysivät täydellisyyttä hipovan popkappaleen – se, kenen tekosia kyseinen taideteos on, ei liene mikään yllätys

Saksalaisen Max Planck Instituten tutkijat analysoivat 80 000 erilaista sointukulkua vuosien 1958 ja 1991 välillä julkaistuista 700 kappaleesta pisteyttäen soitujen ”yllätyksellisyyden” suhteessa niitä edeltäneisiin sointuihin. 30 parhaiten rankattua kappaletta soitettiin 39-päiselle vapaaehtoisjoukolle ilman melodioita ja lauluraitoja. Tämän jälkeen kuulijat raportoivat, kuinka paljon nauttivat kuulemistaan eri soinnuista.

Tutkimuksessa paljastui, että kun kuulijat olivat suhteellisen varmoja siitä, mikä sointu olisi seuraavaksi vuorossa, yllätyskäänne aiheutti aivan erityistä nautintoa. Efekti on peruja epätietoisuudesta siitä, kuinka kappaleen sointukulku kehittyy. Moinen odottamattomuus aktivoi aivojen aluetta, joka on yhdistetty musiikista saatavaan nautintoon.

”On kiehtovaa, että ihmiset saavat nautintoa musiikista vain sen mukaan, millaisessa järjestyksessä äänet ajan mittaan tulevat kuultaviksi”, instituutin tohtoriopiskelija Vincent Cheung kommentoi tuloksia. ”Nautinnollisiksi havaitut kappaleet ovat hyvässä tasapainossa sen suhteen, kuinka paljon tiedämme mitä niissä seuraavaksi tapahtuu, ja kuinka ne onnistuvat yllättämään meidät jollakin odottamattomalla.”

The Beatlesin Ob-La-Di, Ob-La-Da oli tutkijoiden mukaan lähimpänä ”täydellisyyttä”, ennen Genesiksen Invisible Touchia ja BJ Thomasin Hooked on a Feelingiä. Myös The Jackson 5:n I Want You Back, The La’sin There She Goes, Van Halenin When It’s Love ja UB40:n Red Red Wine saivat tutkimuksessa roimasti pisteitä.