Suorasanainen puheenvuoro: liika vanhojen aikojen ihannointi estää rockia kehittymästä, sanoo Justin Hawkins

29.12.2022 11:32

Mihin menet, rockmusiikki? Tällaista kysymystä viljellään taas ahkerasti, kun muut musiikkityylit hallitsevat striimauslistoja ja nuorempi polvi tähyää hanakasti esimerkiksi hiphopin suuntaan. Onko kitararock tuomittu keski-ikäistyvän kansanosan suosikkimusiikiksi, ja miksi tähän suuntaan ollaan menossa?

The Darknessin Justin Hawkins puhuu aiheesta Skin Tings -podcastin haastattelussa. Hawkins nostaa esille aivan hyviä pointteja siitä, miten tietynlainen puhdasverisyyden vaatimus vaikeuttaa rockmusiikoiden mahdollisuuksia viedä musiikkityyliä eteenpäin – enemmänkin nyt vain toistetaan samoja juttuja, jotka havaittiin toimiviksi jo 1970-luvulla. Haastattelusta uutisoi myös Metal Injection.

”Todellinen rock and roll näyttää olevan hyvin tarkkaan määritelty juttu. Siinä täytyy olla samaa estetiikkaa kuin bändeillä oli 1970-luvulla – lisäksi hieman 1980-lukua asennepuolella, mutta ei muuten. Ja jos musiikki eroaa tästä, sitä ei enää mielletä todelliseksi rockiksi. Tämä jättää hyvin tiukat rajoitukset, joiden puitteissa työskennellä”, Hawkins sanoo.

”Silloin voi tehdä lähinnä blues rockia samalla tavalla kuin sitä tehtiin 1970-luvulla, eikä se pysty mitenkään kehittymään, ja vain harvoin kuulemme bändejä, jotka kurottavat kohti muita musiikkityylejä. Elleivät bändit sitten ryhdy tekemään jotain new wave -henkistä juttua, tai mikä ajan henki sattuukaan olemaan. Tai elleivät he vain saa sävellettyä ihan helvetin hyvää biisiä, eikä sitä tapahdu kovin usein.”

Voipi olla, että aika moni muusikko nyökyttelee vaivihkaa Hawkinsin mietteitä lukiessaan. Eipä siitä mihinkään pääse, että mikäli kitararockin haluaisi pysyvän elivoimaisena ja löytävän uusia sukupolvia, pitäisi sen antaa kehittyä uusiin suuntiin. Eivätkä nämä uudet ideat välttämättä miellytä aina vanhaa kaartia, mutta no, eikös se kuulu asiaan? Kannustusta kehiin!

Lisää luettavaa