Toukokuun viimeisenä päivänä uuden Skorpioni-albuminsa julkaiseva Olavi Uusivirta istui huhtikuun toisena maanantaina Soundin haastateltavaksi. Ennen kuin pääsimme Uusivirran kanssa käsiksi uuteen albumiin, josta voitte lukea toukokuun printtilehdestämme, kääntyi keskustelu sunnuntaina käytäviin Eduskuntavaaleihin.
Uusivirta on vaalien suhteen varovaisen toiveikas, koska keskustelu on kääntynyt hänen mielestään oikeisiin suuntiin.
– Tässähän on jännät paikat, koska vaalien tulos ei ole enää millään tavalla ennakoitavissa. Jossain vaiheessa olin varma, että peli on jo ihan selvä, mutta melkein mikä tahansa taitaa olla mahdollista, Uusivirta aprikoi.
– Tietyllä tavalla toivoisin, että järjen ääni voittaisi. Mielestäni vaalien tärkeimpiä tavoitteita ovat sosiaalisen eriarvoistumisen ja ilmastonmuutoksen ehkäiseminen.
– On ollut ilo huomata, että ilmastonmuutos on vihdoin noussut vaaliteemaksi. Toisaalta herää se kysymys, että miksi vasta nyt? Varsinkin kun aihe tuntuu herättävän voimakkaita ajatuksia todella radikaalisti.
Ilmastonmuutos vaikuttaa olevan asia, jossa mielipiteet liikkuvat herkästi ääripäästä toiseen. Toisten peräänkuuluttaessa jokaisen ihmisen panoksen tärkeyttä, joku saattaa yrittää kumota koko väitteen toteamalla kylmästi, ettei millään ole mitään merkitystä, koska Aasiassa saastutetaan niin ja niin monta kertaa enemmän.
– Välittömiä tuloksia isompi kysymys on se, haluaako Suomi olla edelläkävijä tässä kehityskulussa, vai haluammeko olla perässähiihtäjiä sitten, kun muut ovat tehneet aloitteen? Uusivirta kysyy.
– Mielestäni kaikkien maiden, joilla on varaa näyttää esimerkkiä, tulisi myös tehdä näin. Meillähän on kuitenkin juuri nyt varaa miettiä hävittäjähankintojen resursseja, joihin menee miljardeja euroja, ja samaan aikaan harmitellaan sitä, kuinka kallista uusiutuvien energianlähteiden rakentaminen ja ylläpitäminen on. Se on ristiriitaista.
– Minusta meillä on varaa tehdä todella paljon enemmän. Meidän pitäisi olla tiukkana valtiovierailujen kaltaisissa tilanteissa, eikä vain hiljaisuudella hyväksyä sitä tilannetta, johon maailma on väkisinkin luisumassa. Jos menemme Intiaan tai Kiinaan, emmekä edes sivulauseessa nosta pöydälle näitä asioita, sekin on eräänlainen viesti maailmalle.
Uusivirta peräänkuuluttaakin sekä päättäjiltä että äänestäjiltä rohkeampaa asennetta sosiaalisen eriarvoisuuden ja ilmastokysymyksien suhteen: Pienet imagoteot eivät riitä, kun maailman yleinen tila vaatii kovempia toimenpiteitä.
– Ongelmallista näiden kysymysten äärellä on varsinkin isompien puolueiden varovaisuus. Näin vaalien alla ei oikein uskalleta ottaa tiukkaa linjaa ja lähdetä ajamaan muutoksia isommilla teoilla, koska halutaan varmistaa äänisaalis. Itse äänestän mielelläni ehdokasta, joka ajaa voimakkaampaa suitsimista, vaikka se olisikin jotain minulta pois.
– Ydinkysymys meidän kaikkien kohdalla on se, mistä kaikesta me olemme yksilöinä valmiita luopumaan? Miten voimme luopua kaikesta ylimääräisestä kulutuksesta, ja mitä se ylimääräinen kulutus on?
– Voimme vaikuttaa tähän omalla äänestyskäyttäytymisellämme. Meidän ei pitäisi äänestää ikään kuin omasta asemastamme käsin, vaan meidän pitäisi äänestää sellaisen hypoteesin kautta, että mitä jos me olisimmekin eräänlaisessa yhteiskunnallisessa sosiaalisessa hierarkiassa pari porrasta alemmalla tasolla.
– Se on eräänlaista itseämme vastaan äänestämistä, mutta ainakin itse haluan antaa ääneni sellaiselle ehdokkaalle ja puolueelle, joka pitää huolta myös yhteiskunnalliselta asemaltaan heikommassa osassa olevista. Heidän joukossaan äänestysprosentti on valitettavasti pienin, ja heille meillä kaikilla on varaa jakaa jotain omasta osuudestamme.
Lopuksi Uusivirta vetoaa ihmisiä palaamaan oman elämänsä ruohonjuuritasolle yhteisen hyvän eduksi.
– Nyt vaalien alla jokaisen tulee olla rehellinen itselleen, ihan omasta asemastaan riippumatta, ja nähdä se oman elämänsä kokonaiskuva: Jos tuntuu siltä, että tulisi toimeen edes hivenen vähemmällä, ja jonkun muun tai koko maailman elämä voisi tällä pienellä uhrauksella parantua, kannattaa näyttää omilla teoillaan esimerkkiä kaikille muille.
Teksti: Aki Nuopponen
Haastattelu ilmestyy Soundissa 5/2019.
