Ruotsalaisyhtye Amaranthen kitaristi ja biisinkirjoittaja Olof Mörck avaa Zoom-linkin sovitulla hetkellä. Ensimmäisenä silmään osuu Mörckin asunnon seinällä komeileva vanha keikkajuliste, jonka tehtävänä oli aikoinaan mainostaa Amaranthen ja Stratovariuksen yhteistä Euroopan-kiertuetta.
– Olimme tuolloin julkaisseet toisen levymme The Nexuksen (2013). Vaikka olimmekin rundanneet jo debyyttilevymme Amaranthen (2011) jälkeen, tämä Strato-kiertue oli mahtava kokemus, aloittaa kitaristi.
– Suomi tuntui jo tuolloin melkein toiselta kotimaaltamme. Jo varhaiset keikkamme saivat hienon vastaanoton, eikä tunnelma ole ollut ainakaan laskemaan päin.
Mikä suomalaisbändi on sinulle kaikista rakkain?
– Kyllä se taitaa olla Children Of Bodom. Kuuntelepa debyyttilevymme avausbiisi Leave Everything Behind, ja tsekkaa sen jälkeen Bodomin Needled 24/7… Kun kirjoitin Leave Everything Behindia, COB-bravuuri ei ollut mielessäni, mutta olen toki tajunnut tietyt yhtäläisyydet jälkikäteen, naurahtaa Mörck.
– Rakastan Bodomin levyjä, ja Alexi on minulle valtavan iso vaikuttaja. Esimerkiksi hänen soolonsa ovat miljoonan valovuoden päässä päämäärättömästä tilutuksesta. Alexi sävelsi myös soolot, ja ne ovat parhaimmillaan puhdasta neroutta.
– Entä hänen vaikutuksensa pelkästään Suomessa? Amaranthe on soittanut lukemattomien suomalaisbändien kanssa vuosien aikana, ja yhtyeiden kitaristit ovat aina naurettavan kovia. Alexi näytti tietyn tason, eikä siitä haluta tinkiä.
Vaihdetaanpa keskustelun ytimeen silti Amaranthe. Helsingin jäähallissa maaliskuun alussa Dragonforcen ja Infected Rainin kanssa esiintyvän ruotsalaisyhtyeen seitsemäs studioalbumi The Catalyst on nimittäin nyt käsillä.
– Julkaisimme Manifest-levyn lokakuussa 2020. Se oli pahinta korona-aikaa, emmekä päässeet juurikaan kiertämään. Tilanne otti silloin päähän pahemman kerran, mutta jälkikäteen ajateltuna tauko osui hyvään saumaan. Olimme tuolloin julkaisseet levyjä ja rundanneet käytännössä kymmenen vuotta putkeen, ja bändi alkoi kiistämättä olla vähän väsynyt, myöntää Mörck.
– Kun pandemian puristuksen tiukkuus selvisi, sanoin Elizelle (laulaja Ryd), että pidetään reilu tauko. Että unohdetaan Amaranthe kokonaan vähäksi aikaa. No, ei mennyt kuin pari kuukautta, ja aloin kirjoittaa biisejä. Polte uuden tekemiseen oli kova.
The Catalystin varsinainen valmisteleminen alkoi alkuvuodesta 2022.
– Kun palasime yhteisen sorvin ääreen, minulla oli valtava kasa aihioita. Niin oli Elizelläkin. Suurin ongelma The Catalystin suhteen olikin lopulta se, että miten saamme mahdutettua albumille edes pienen osan kaikista hyvistä ideoista, naurahtaa kitaristi.
– Jos mietin vaikkapa rauhallista Stay A Little While -biisiä, niin Elizellä oli puhelimessaan nelisenkymmentä alustavaa ”balladi-ideaa”. Valitsimme yhden, ja siitä syntyi Stay A Little While.
The Catalyst lienee tähän mennessä monipuolisin Amaranthe-albumi.
– Olen samaa mieltä. Olin jossain vaiheessa jopa vähän huolissani, että onko levystä tulossa liiankin vaihteleva. Että hetkinen, menemmekö me jo liiankin kauaksi Amaranthen ytimestä. Sitten päätin unohtaa tällaiset ajatukset ja kirjoittaa täysin vaistojen varassa. Hyvin pian huomasin, että vaikka kappaleen alkuidea olisi hyvinkin erikoinen, niin Amaranthe-käsittelyn jälkeen biisi soundaa vain ja ainoastaan meiltä.
The Catalystin bonusraitana on versio Roxetten Fading Like A Flowerista. Kerropa hieman tästä.
– Mietimme taannoin, että voisimme nauhoittaa muutamia lainabiisejä. Heitimme ilmoille ehdotuksia, ja Fading Like A Flower tuntui olevan useammankin mielessä. Kun aloin asetella sitä Amaranthen muottiin, tuntui kuin olisin sovittanut omaa biisiä. Se oli niin läpeensä tuttu kappale jo lapsuusvuosilta!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/24.