Luovuus ja olemisen taito
Like
”Minulla ei ole teknisiä kykyjä enkä tiedä musiikista mitään”, Rick Rubin myhäili 60 Minutes -makasiiniohjelmassa. Hän oli haastateltavana esikoiskirjastaan, jonka Kosti Salminen on nyt suomentanut. Ainoastaan lukemattomia klassikkolevyjä tuottaneella monimiljonäärillä on varaa vähätellä työtään noin.
Ärsyttävyys jatkuu teoksen sivuilla. Tuskin lukisin ohjeita, kuten ”kun käännyt väärään suuntaan, näet maisemia, joita et muuten olisi nähnyt”, ellei kirjoittajana olisi nimenomaan Rubin. Mieleen muodostuu kuva Rubinista parta lämpimässä iltatuulessa heiluen, paljasjaloin Malibun kartanonsa patiolla kohti Tyyntämerta tuijotellessa ja assarilleen käsikirjoitusta sanellessa: ”Mitä paremmin onnistut vähentämään päivittäisiä välttämättömiä askareita, sitä enemmän kaistaa luovalle päätöksenteolle jää.”
Luovuus ja olemisen taito on ensituntumaltaan lattea fuusio buddhalaisuuden perusteista, naturalistisesta filosofiasta ja arkipäivästä irtaantuneen kuusikymppisen ristiriitaisista horinoista. Lukuohjeena ja sisältövaroituksena toimii jo Rubinin ensimmäinen kirjaan kirjoittama virke: ”Mikään tässä kirjassa ei ole kiistatta totta.”
Vaikka Rubin on tuottanut kaikkea Beastie Boysista Slayeriin, mehukkaita anekdootteja on turha odottaa. Sen sijaan teos johdattaa todennäköisesti Rubinin tärkeimpien työkalujen ääreen: keskustelun ja kelailun.
Salmisen varmaotteinen suomennos tukee selfhelpmäisesti toteavien virkkeiden painoa ja rytmiä. Luvut ovat lyhyitä, ja osittain siksi toisteisuus korostuu. Periaatteessa samoja asioita pyöritellään eri otsikoiden alla uudelleen ja uudelleen, joskin hieman eri perspektiivistä.
Lopulta toisto voittaa puolelleen. Konkreettiset harjoitteet alkavat iskostua ja korkealentoisemmistakin neuvoista saa kiinni. Luovaa prosessia on tuskin käsitelty julkisesti missään näin monesta kulmasta ja monitasoisesti.
Rubin sekä arkipäiväistää että mytologisoi taiteentekemistä. Hän venyttää käsitteiden, kuten taiteen ja luovuuden merkityksiä, kun se tukee hänen ajatuksiaan. Vaikka vinkit voivat olla muutaman sivun välein täysin päinvastaisia, ne tähtäävät samaan lapsenmielisyyteen ja vastaanottavaisuuteen, herkkyyteen ja uteliaisuuteen, jotka Rubinin mukaan ovat taiteilijalle merkittäviä ominaisuuksia.
Näennäisesti Rubin kirjoittaa kaikille ihmisille, koska ”kaikki ovat luovia”. Todellisuudessa teoksen kohdeyleisöä karsitaan kovalla kädellä sivujen edetessä. Vain kutsumuksenaan taidetta tekevät, joita yhteiskunnan normit eivät koske, tuntuvat jäävän jäljelle.
Teksti: Jukka Hätinen