Elämäni soundit: Anna Inginmaa – taianomaisia livetallenteita, tulista tangoa ja ranskalaista iskelmää

Jukka Rapo

Laulaja Anna Inginmaa kertoo Soundissa 3/20 erinäisistä itselleen tärkeistä levytyksistä. Lue Asko Alasen toimittama artikkeli tästä.

Teksti: Asko Alanen

Omia polkujaan laulajana ja tanssijana kirmaillut Anna Inginmaa on saanut valokeilat kääntymään puoleensa niin jazzin, rockin kuin lyyristen laulelmienkin tulkitsijana. Omakustanne Nämä kujat (2011) sisälsi tyylikkään Syysvalssin, josta tuli käyntikortti musiikkipiireihin. Onnistunut yhteistyö Kauko Röyhkän ja Hypnomenin kanssa sekä oman jazz-klubin pyörittäminen pohjustivat täysipainoista nimikkoalbumia Anna Inginmaa, jolla ulkoisesti viileän jazz-seireenin tulkinnat hehkuvat estottoman kuumia tunteita ja elämän houkutuksia.

– Pidän hauskasta ja innostavasta musiikinteosta, jossa tulkitsijavetoisuus on tärkeämpää kuin supertekninen taiturointi, Anna määrittelee. – Haluan tulkita selkeitä melodioita ja tarinoita. Vaikka käytän myös jazzin sanatonta scat-laulua, olen albumilla karsinut niitä osuuksia. Minulle ei ole aivan sama, kenen kanssa teen musiikkia. Olen löytänyt innostavia ja avoimia kumppaneita, joiden kanssa voi työskennellä ilman turhia keloja.

– Kappaleita tehtiin omien ohella Seppo Kantosen säveliin ja Timo Kiiskisen sanoituksiin. Niitä on jo kuultu Vernissan jazzklubilla ja keikoilla. Kun olimme Sepon kanssa Hämeenlinnan Linnajazzeilla, mukana oli nuoria muusikoita, jotka sitten halusin jazzklubillekin. Yhteistyö natsasi hyvin ja he soittavat albumillani.

– Seuraavaksi olen jatkamassa yhteistyötä Hypnomenin kanssa, tällä kertaa ilman Röyhkää. Viimeksikin ideoimme ja treenasimme Pekka Laineen ja Hypnojen kanssa tiiviimmin. Pekka on niin superavoin kaikelle musiikille ja jakaa paljon musaa referenssiksi. Kauko lähetti omia biisiaihioitaan Turusta ja kävi treeneissä stadissa ollessaan. Odotan tätä innoissani, sillä aktivoidun aina näissä tilanteissa ja ideoita herää koko ajan.

– Jazz on monella tapaa sellainen pyhä kenttä, johon minun on hankala lokeroitua. Minulla on kuitenkin niin monia muitakin näkökulmia musiikkiin ja tulkintaan. Klubin vetäminen antoi varmuutta tiettyyn vaiheiluun jatsin ja muiden tyylien kanssa.

Levy, joka liittyy varhaiseen musiikki-innostukseen

Alicia Keys: Song In A Minor

”Olen 90-luvun lapsi. Isän vanhoja suomi-iskelmiä ja Spice Girlsiä ei nyt lasketa, sillä teininä kävi tsägä, kun kaveripiirissä diggailtiin mustaa rytmimusaa, kuten Keys, Blige ja Erykah Badu, josta sain kimmokkeen jazziin, Billie Holidayhin. Laulutunneilla myös Aretha Frankliniin.”

Levy, jota olen kuunnellut paljon putkeen

Ane Brun: It All Starts with One

”Herkkä ja tosi sielukas tulkitsija, jonka olen nähnyt myös livenä Tavastialla, Circuksessa ja Flowssa. Tämä albumi soi iPodissa putkeen joitakin vuosia sitten. Brunilla on myös hienoja musavideoita.”

Tanssijan mielimusiikkia

Astor Piazzolla: Oblivion

”Argentiinalaista tangoa olen viime aikoina kuunnellut paljon kotona ja Piazzollan kappale Oblivion tulee erityisesti mieleen. Mutta tanssijana tykkään myös isojen kuubalaisorkesterien salsasta.”

Artisti ja albumi, joka on mieluinen minulle laulajana

Nancy Wilson: Nancy Wilson / Cannonball Adderley

”Eniten repeatilla kuuntelemani levy. Wilson on jazz-laulajien suosikkeja ja albumi on klassikko, mutta minulla on siihen oma suhteeni. En yleensä kiinny albumikokonaisuuksiin, aina vain tiettyihin kappaleisiin, mutta tämä albumi on poikkeus.”

Nämä kujat -debyyttialbumin aikaisia tunnelmia

Hedwig Hanson & Andre Maaker: You Bring Me Joy

”Virolaisparin minimalistista, akustista ja herkkää jazzlaulelmaa, jota Veikki (Virkajärvi) soitti minulle, kun teimme yhdessä musaa samalla tavalla ruohonjuuritasolla ja lähes jamipohjalta.”

Hypnomenin ja Röyhkän yhteistyön hedelmiä

Françoise Hardy: Le temps de l’amour

”Pekka Laine esitteli minulle monenlaista musaa ja laitteli linkkejä esimerkiksi ranskalaiseen 60-luvun iskelmään. Françoise Hardy ihastutti siksikin, että suosikkiohjaajani Wes Andersonin Moonrise Kingdom -elokuvassa soi Le temps de l’amour.”

Paras tietämäni livelevytys

Monica Zetterlund & Bill Evans: Once Upon a Summetime -kappale

”Olin ehdottamassa Miles Davisin Kind of Blue -albumia, mutta se ei ole ihan täysin livenä purkitettu. Niinpä valitsin Monica Zetterlundin ja Bill Evansin livetallenteen, jolla varsinkin Michel Legrandin Once Upon A Summertime on hieno tulkinta.”

Yllättävin suosikkini musataustani tuntien

Eino Juhani Rautavaara: Useat sävelteokset

”Ex-poikaystävä vei kuuntelemaan Rautavaaran Kalevala-teemaista konserttia, joka herätti mielenkiinnon koko taiteenlajia kohtaan. Hänen musiikkinsa on vähän pelottavankin raskasta, diippiä ja dramaattista, kokeilevaa, instrumentaalista klassista.”