Kun kitaristi Wolf Hoffmannin, basisti Peter Baltesin ja laulaja Udo Dirkschneiderin vuonna 1974 perustama Accept palasi melkein viidentoista vuoden mittaiseksi venähtäneeltä levytystauolta vuonna 2010, odotukset eivät liitäneet pilvissä. Miksi? Esimerkiksi siksi, että yhtyeen edellinen pitkäsoitto Predator (1996) oli ollut varsin taskulämmintä teutoniheviä. Suurin syy laimeisiin odotuksiin piili kuitenkin siinä tylyssä faktassa, ettei ”bändin virallinen ääni” Dirkschneider ollut enää kuvioissa mukana.
Mutta katsohan vain: Acceptin paluualbumi Blood of the Nations osoittautui uuden tulemisen vääntövoimaiseksi kulmakiveksi. New Jerseystä löytyneen tuoreen solistin Mark Tornillon kireä laulusoundi toi mieleen Dirkschneiderin tulkinnan, mutta entisen T.T. Quick -solistin äänestä löytyi riittävästi myös omaa karismaa.
– Blood of the Nations oli meille näytön paikka. Totta kai Acceptin nimi herätti tuntemuksia hevimaailmassa varsin pitkän tauon jälkeenkin, mutta meidän täytyi silti aloittaa eräänlaisesta nollapisteestä. Acceptilla ei esimerkiksi ollut levytyssopimusta, mutta sitten Nuclear Blast Recordsin edustajat kuulivat uusia aihioitamme, ja he tarjosivat saman tien diiliä, muistelee kitaristi.
Blood of the Nations juhli äskettäin kymmenen vuoden mittaista taivalta, mutta yhtyeen ehdoton kippari Wolf Hoffman ei edes harkinnut juhlistavansa merkkipäivää.
– En ole lainkaan nostalginen. Minulta on usein kysytty esimerkiksi sitä, että aionko julkaista elämäkerran. No, tavallaan on varsin tyhmää huutaa, että ”en todellakaan”, mutta pidän kirjan julkaisemista silti äärimmäisen epätodennäköisenä. Totta kai esimerkiksi 1980-luvulla oli suunnattoman hauskaa olla suosittu heavy metal -muusikko, mutta en silti halua muistella niitä juttuja muiden kuullen, nauraa Hoffman.
Onneksi jotakin aivan uutta on kuitenkin tarjolla varsin pian, sillä Acceptin tuore pitkäsoitto Too Mean to Die ilmestyy tammikuun puolivälissä. Acceptin uran kuudestoista studioalbumi on taas yksi näytön paikka, sillä ryhmän edellinen studiolevytys The Rise of Chaos (2017) välitti kuvan varsin väsähtäneestä rykmentistä. Odotuksia ei tällä kierroksella lisännyt myöskään se, että Acceptin toinen kivijalka, basisti Peter Baltes, päätti lähteä orkesterista loppuvuodesta 2018 – aivan niin, 42 palvelusvuoden jälkeen.
– Peterin ero on ollut kova isku pitkän linjan faneille, mutta minulle hänen lähtönsä oli jopa helpotus. Rakastan Peteriä ystävänä hamaan hautaan asti, mutta hänen sydämensä ei enää sykkinyt Acceptille, sanoo Hoffman.
– Kun rundasimme maailmalla The Rise of Chaosin jälkeen, Peter vaikutti koko ajan todella poissaolevalta ja vaisulta. Kun hän sitten ilmoitti jättävänsä yhtyeen, en ollut lainkaan yllättynyt.
Mutta se varmaan yllätti, että Baltes ryhtyi seuraavaksi yhteistyöhön Udo Dirkschneiderin kanssa?
– Kieltämättä! Minulle ei ole selvinnyt, että tekikö Peter tämän peliliikkeen pelkästään piruilumielessä vai mistä ihmeestä oikein on kysymys… Mutta en viitsi vaivata asialla päätäni sen enempää, sillä minulla on paljon parempaakin tekemistä. Hah hah!
Too Mean to Dien materiaalin äärellä tulee selväksi, ettei Baltesin lähtö tylsistyttänyt Acceptin sävellyskynää entisestään. Tuore pitkäsoitto on nimittäin yllättävänkin väkevä näyttö jo 45-vuotiaalta yhtyeeltä.
– Valmistelin edelleen suuren osan uudesta materiaalista, mutta Peterin paikalle tullut Martin Motnik kirjoitti myös pari mainiota biisiä, kertoo Hoffman.
– Juuri nyt Acceptin sisäinen fiilis on aivan loistava ja olemme äärimmäisen tyytyväisiä uuteen levyyn. Vielä kun pääsisimme tien päälle.
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/20.