Haastattelu: Idols-kisaaja Anni Lahe haluaa tehdä popmusiikkia, jossa on herkkää tulkintaa ja flirttiä hyvällä maulla

Soundin avustaja Aki Nuopponen vaikuttui Anni Lahen Idols-esiintymisestä niin paljon, että nappasi artistin syvähaastatteluun.

Teksti: Aki Nuopponen

Eletään syyskuista keskiviikko-iltaa. Tänä syksynä Nelosella paluun tehnyt Suomen Idols on edennyt kolmanteen osaansa. Idols-logon päällä Antti Tuiskun, Jurek Reunamäen ja Erinin edessä nähdään monenlaisia esiintyjiä. Lupaavan oloisia laulajia, karismaattisia tähdenalkuja, epävarmempia yrittäjiä ja joka Idols-kaudelta tutuksi tulleita pelleilijöitä.

Sitten tapahtuu jotain. Pienen intron jälkeen tuomareiden eteen astelee kitaransa kanssa vaaleatukkainen 24-vuotias Anni Lahe, joka esittää akustisesti oman versionsa Kasmirin Iholla-kappaleesta.

Esityksestä haltioituneet tuomarit utelevat, löytyisiko laulajattaren repertuaarista vielä muutakin. Anni Lahe pääsee yllättämään sekä tuomarit että yleisön jo toistamiseen esittämällä hetkeäkään epäröimättä oman Maistan sut -kappaleensa. Jos mahdollista, tämä tekee hämmentyneeseen tuomaristoon jopa vielä suuremman vaikutuksen.

Päätin etsiä laulajan käsiini pian tämän Idols-jakson jälkeen, ja ensimmäinen kysymys olikin luonnollisesti: missä tämä muusikko on piileskellyt kaikki nämä vuodet, ja miksi en ole kuullut Anni Lahen musiikkia enemmän tätä aiemmin?

Elämässäni on ollut myös tummia aikakausia, jolloin en ole löytänyt voimaa kirjoittamiseen. Vasta viimeisen parin vuoden aikana voisin sanoa ’löytäneeni’ musiikin uudelleen.
– Anni Lahe

”Vaikka musiikki ja biisinkirjoitus on ollut aina läsnä elämässäni, en kokenut nuorempana koskaan olevani tarpeeksi hyvä. Tämä ’tarpeeksi hyvä’ kuulostaa nyt omaan korvaani ihan käsittämättömältä”, Anni kertoo.

”Elämässäni on ollut myös tummia aikakausia, jolloin en ole löytänyt voimaa kirjoittamiseen. Vasta viimeisen parin vuoden aikana voisin sanoa ’löytäneeni’ musiikin uudelleen. Olin valmis nousemaan omasta kuopastani, voimaantumaan ja tekemään musiikkia vihdoin täysillä.”

”Uskon, että mun tapauksessa tällainen itsetutkiskelu ja ajan ottaminen on ollut tosi tärkeää, jotta oon vihdoin tajunnut olevani valmis ja todellakin tarpeeksi hyvä.”

Annin musiikkia on voinut löytää aiemmin muun muassa Youtubesta ja MySpacesta, mutta ennen tätä hän ei ole harkinnut kappaleidensa laajempaa esilletuontia. Vasta elämänmuutokset ja Idols-koelaulut muuttivat tilanteen.

”Olen julkaissut aikoinaan englanninkielisiä biisejäni esimerkiksi MySpace-sivuille, joita lähinnä ystäväni kävivät kuuntelemassa. Se minkä takia en ole promonnut niitä tarpeeksi, voidaan yhdistää tähän riittämättömyyden tunteeseeni. ’No mä vähän kirjottelen biisejä, mut ihan omaks huvikseni’ on ollut se vallitseva ajatus”, Anni kertoo.

”Suomeksi aloin lopulta kirjoittaa vasta vuonna 2015, kun löysin intohimoni uudestaan. Olen julkaissut kaksi omakustanteista musiikkivideota Youtubessa sekä muutaman coverin joitakin vuosia sitten. Toinen omista kappaleistani 19 (Mäsänä) löytyy myös Spotifysta.”

”Osallistuin myös viime vuoden lopulla F-Musiikin järjestämään kilpailuun, jonka voitto ratkaistiin Facebook-tykkäyksillä. Voitin kilpailun runsain äänin. Se tuntui uskomattomalta, että ihmiset rakastuivat ennen kaikkea lyriikoihini! Lyriikoihin, mitä muutamat alan ihmiset olivat kevyen syväanalyysin jälkeen pitäneet liian heikkoina. Lyriikoihin, jotka ajatuksenvirralla tulevat suoraan omasta elämästäni. Tuntui fantastiselta huomata, miten ihmiset samastuivat. Kuuntelijat tekevät tästä totta.”

”Sitten näin Idolsin mainoksen alkuvuodesta 2017 ja hetkeäkään epäröimättä täytin jo hakupapereita. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että ’Tää on mun vuosi’. Tuotanto kiinnostui välittömästi hakemuksestani ja otti yhteyttä.”

Ulos ujosta kuoresta

Musiikki on ollut osa Annin elämää jo niin varhaisista ajoista asti, ettei hän edes itse muista ensikosketusta nyt itselleen tärkeisiin maailmoihin, mutta korostaa heti omien pelkojensa ja epävarmuuksiensa voittamisen tärkeyttä.

”Muistoni lapsuudesta musiikin parissa ovat todella hämäriä. Muistan olleeni ala-asteella bändiluokassa mikki kourassa, enkä uskaltanut päästää pihaustakaan”, Anni kertoo.

”Olen oikeasti todella next level -tason ujo mimmi. Se on aina häirinnyt minua, koska ihailen ekstroverttejä ihmisiä. Jollain tasolla olen aina halunnut olla sellainen ihminen. Supliikki ja sanavalmis. Olen tietoisesti poistunut mukavuusalueeltani voittaakseni pelkoni. Se on yksi hienoimmista saavutuksistani.”

”Isälläni oli kotona vanha nylonkielinen kitara, jota muistan rämpytelleeni lapsena. Kävin paljon seurakunnan järjestämillä leireillä, joilla laulettiin ja soitettiin. Ne olivat vuoden kohokohtia. Isäni otti yhteyttä leirillä soittaneeseen kitaristiin ja sopi meille muutamat treffit, jotta hän opettaisi minulle kitaran soiton alkeita.”

”Olin tällöin 8–10-vuotias, en muista tarkalleen. Tästä eteenpäin olen itseoppinut soittaja. Ensimmäiset biisini kirjoitin 11-vuotiaana. Esiinnyin muistaakseni koulun järjestämässä ’luovassa päivässä’ tuon ikäisenä oman biisini kanssa. Vaikka pelkäsin kuollakseni, minulla oli ilmeisesti jo silloin kova tahto näyttää. Kaikki olivat ihan pähkinöinä!”

Musiikkimaultaan Anni toteaa olevansa niin kaikkiruokainen, ettei hän musiikkia kuunnellessaan varsinaisesti mieti, mihin lokeroon mikäkin kappale kuuluu. Sen sijaan melodiat ja sanoitukset ovat Annille kaikki kaikessa.

”Ne ovat mielestäni biisin sielu. Kun ne kaksi osuvat yksi yhteen, on edessäni mestariteos. Siksi minun on vaikea nimetä mitään tiettyä genreä musiikista, mikä olisi lähinnä sydäntäni.”

”Olen aina aistinut vahvasti erilaisia tunnetiloja. Kun biisissä on vahva tunnelataus, se yleensä aina kolahtaa muhun eniten. Akustiset pop-balladit ja melankolian rajamailla pyörivät indiefolk-biisit ovat yleensä minulle aina herkkua.”

”Rakastan sitä tunnetta, kun saan ajelehtia biisin sisällä ja oikein rypeä niissä ahdingoissa ja suruissa ja miettiä, että ’On se elämä vaan niin haikeaa’. Ehkä siksi kestosuosikkiartistejani ovat muun muassa Avril Lavigne, Taylor Swift ja Ellie Goulding. Hyviä bändejä on liikaa, mutta sanon Paramore, OneRepublic, The Civil Wars ja The Weepies.”

Hetken ajatuksenvirtaa musiikiksi

Jo Idols-koelauluissa Anni esitti omaa tuotantoaan Maistan sut -kappaleen verran, mikä antaa osviittaa siitä, että hänen pöytälaatikostaan saattaa löytyä valmiita kappaleita tulevaisuutta ajatellen vaikka miten paljon.

”Keskeneräistä matskua on ihan jäätävä määrä! Biisintekoa ei ikinä pitäisi jättää kesken”, Anni hihkaisee.

”Aina vain ei yksinkertaisesti riitä aikaa mindworkille. Kyllä mä vielä joskus herätän ne kaikki henkiin! Omasta mielestäni valmista kamaa löytyy albumillinen ja todellakin haluan, että jokaikinen niistä biiseistä jossain vaiheessa näkisi päivänvalon! Olen saanut Idols-koelaulujen jälkeen hirveästi viestejä, missä jengi selvästi janoaa kuulla lisää.”

Biisinkirjoittajana Anni kertookin olevansa todella luova ihminen. Jopa niin luova, että tämä johtaa joidenkin kappaleiden kohdalla umpikujaan, vaikka lähtökohdat olisivat todella lupaavia.

”Mulle käy hirveän usein niin, että keksin ensin melodian, joka lähtee liikaa rajottamaan biisin syntyä”, Anni myöntää.

”Nappaan yleensä kitaran käteen, alan soittaa sointukuvioita ja hyräilen melodioita, joiden pohjalta alan sanoittamaan. Haluaisin kokeilla joskus kirjoittaa sanat ensin ja vasta sitten kokeilla erilaisia melodioita. Siten kaikista keskeneräisistä biiseistä voisi tullakin jotain.”

”Joskus puolestaan herään keskellä yötä joku laini ja melodia päässä, ja äänitän sen unenpöpperössä ylös. Ikinä ei voi tietää tuleeko sieltä seuraava vuoden poppipläjäys!”

Sen sijaan sanoittajana Anni kuvailee itseään hetkessä eläväksi ja hyvällä tavalla hieman höpsöksi muusikoksi.

”Olen ihminen, joka puhuu itsekseen paljon. En pidä sitä millään tavalla omituisena, vaikka on tietenkin todella koomista ajatella, että mimmi höpisee yksinään neljän seinän sisällä, tai kadulla. Se on aina ollut minulle ominaista. Koen, että kun asiat ja ajatukset sanoo ääneen, ne konkretisoituvat helpommin. Pelkät ajatukset ja kelat eivät toimi.”

”Siksi lyriikoissani on paljon ajatuksenvirtaa ja paljon asioita, joita en ehkä ole osannut aiemmin sanoa ääneen. Hetkiä elämässäni, joiden olisin halunnut kestävän ikuisesti. Oivalluksia, rypemistä ja onnensa kukkuloilla olemista.”

”Kaikesta siitä tulee enemmän todellista musiikin kautta. Kaikki sanoitukseni kumpuavat omista kokemuksistani ja tunnetiloistani. Haluaisin oppia sen taidon paremmin, että voisin mahdollisesti kirjoittaa myös muille kappaleita.”

Albumeita levyttäväksi artistiksi

Vaikka Anni on vasta noussut parrasvaloihin muutaman oman kappaleensa ja nyt Idos-koelaulujen kautta, hänellä on jo mielessään selkeä kuva siitä, millaista musiikkia hän haluaisi tulevaisuudessa tehdä ja millaisen tuottajan kanssa.

”Sanoisin, että se on popmusiikkia erilaisilla twisteillä. Säröä ja tummia r&b-biittejä. Mahtipontisia kertsejä ja herkkää tulkintaa. Flirttiä hyvällä maulla. Vasta, kun kappaleet ovat esityskuntoisia, keskityn bändin kasaamiseen.”

”Tykkään yhdistellä musiikissani akustista ja elektroa. Haluaisin myös pitkästä aikaa säveltää biisin sähkökitaralla. On niin paljon kaikkea, mitä haluaisin kokeilla ja yhdistellä, että miltä se mahtaa kuulostaa.”

”Haluaisin ehdottomasti löytää itselleni tuottajan, joka jakaa samanlaisia visioita musiikistani. On todella vaikeaa pistää vastaan sellaista tyyppiä, joka pääsee täysin sun pään sisään ja ymmärtää mitä lähdetään tekemään. Sannilla ja Hank Sololla on mun mielestä sellanen meininki. Se on niin kadehdittavan siistiä.”

Musiikin julkaisutapa on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana paljon. Osa julkaisee edelleen musiikkinsa nimenomaan albumikokonaisuuksina, mutta osa muusikoista on taas pikkuhiljaa siirtynyt julkaisemaan musiikkiaan kappale kerrallaan ja albumia ei välttämättä julkaista enää ollenkaan. Anni liputtaa edelleen albumien puolesta.

”Haluaisin ehdottomasti julkaista musiikkia albumeina. Albumit ovat kokonaisuuksia eri elämäntilanteista. Asioita ja ajatuksia joiden parissa on todella painiskeltu. Sekä niiden raskaiden ja että niiden ihanien.”

”Olen lapsesta saakka hankkinut kokonaiset albumit ja aloittanut aina kuuntelun ensimmäisestä biisistä kronologisesti aina viimeiseen. Sen jälkeen olen muodostanut kokonaiskuvan albumista ja sen mahdollisesta tarinasta. Se on erittäin kiehtovaa.”

”Haluaisin itse nimenomaan tehdä albumista tietynlaisen tarinan, jossa on alkupohdinta ja loppuoivallus. Mun mielestä se olisi ihan sairaan siistiä. Koen olevani sen verran avoin kirja, että ajatus elämäni avaamisesta kuuntelijoille ei pelota minua, Anni päättää itsevarmasti.”