Sinfoninen power/heavy metal -yhtye Psychework perustettiin vuonna 2013. Kymmenen vuotta on siis täynnä, eikä jyväskyläläisorkesteri jätä juhlan paikkaa hyödyntämättä: syyskuun lopussa ilmestyy yhtyeen kolmas pitkäsoitto Spark Of Hope.
– Internetistä löytyy monenlaista tietoa, mutta Psycheworkin perustukset valettiin 2013. Sovittiin silloin kitaristi J-V Hintikan kanssa, että aletaan tehdä taas musiikkia yhdessä. Tuolloin kirjoitin myös The Dragon’s Year -debyyttialbumin (2016) tekstit, kertoo laulaja Antony Parviainen.
– Barricades Won’t Fall oli ensimmäinen varsinainen kappaleemme, mutta niihin aikoihin Psychework vielä haki lopullista tyylisuuntaa. Itselläni oli ollut jo pitkään selkeä visio siitä, millaista kamaa haluaisin tehdä: isolta ja vaihtelevalta soundaavaa musiikkia, jossa tunnetilat vaihtuvat ja draamankaarta piisaa.
Mainitsit jo The Dragon’s Year -debyytin. Kakkoslevy Karelian Hills taas ilmestyi 2018. Millaisia ajatuksia albumit tuovat mieleen tänä päivänä?
– Ekaa levyä tehtiin pitkään, mutta duuni ei mennyt hukkaan. Albumille saatiin taltioitua todella väkevä henkilökohtainen lataus. Myös sen ajan keikat jäivät mieleen, sillä esiintymisiin liittyneet tunnetilat olivat hyvin vahvoja, sanoo Parviainen.
– Sitten alettiin tehdä uutta materiaalia kovalla tahdilla. J-V:n sävellyskynä oli terässä ja minä luin paljon sotakirjallisuutta. Ammensin sieltä sitten tarinoita Karelian Hillsille. Meidän eräänä periaatteena on aina ollut se, että musassa ja teksteissä pitää olla sanomaa.
Entä milloin tuoreen Spark Of Hope -levyn tekeminen alkoi?
– Kuutisen vuotta sitten. Ainakin jos aloitetaan laskeminen Out Of The Darkness -kappaleesta, jonka varhainen versio syntyi jo kakkosalbumin sävellysvaiheessa, laulaja kertoo.
– Teimme Spark Of Hopea pitkälti sillä periaatteella, että J-V väsää tuttuun tapaan alustavia aihioita, ja sen jälkeen katsotaan yhdessä, mitkä ideat inspiroivat minua kirjoittamaan tekstejä. Toki J-V:ltä tulee välillä varsin valmiitakin biisejä, eikä niille tarvitse tehdä juuri mitään. Välillä käy myös niin, että jo olemassa oleva teksti ohjaa sävellystä ja sovitusta. Tekotapoja on monia!
Millaisia isoja tavoitteita teillä oli albumin suhteen?
– Loppujen lopuksi Psycheworkilla on aina sama tavoite: tehdä parempia biisejä ja kovempia levykokonaisuuksia – sellaisia, joihin voi olla tyytyväinen vielä vuosien ja vuosien jälkeenkin. Päämääränä on toki myös se, että uusi levy ei muistuta liikaa edeltäjäänsä.
– Henkilökohtaisesti en puolestaan halua demottaa uusia juttuja liikaa ennen studiosessioiden alkua. Kun kappaleita ei ole hiottu ja hierottu turhaan, tunnetilat välittyvät läpi parhaalla tavalla. Kokonaisuutena Spark Of Hope soundaa aiempaa isommalta, raskaammalta ja vakuuttavammalta. Orkestraatioitakin on mukana reilusti.
– Haettiin nyt hieman uudenlaista soundia. Myös edelliset albumit on nauhoitettu Electric Fox -studiolla Tuomas Kokon kanssa, mutta Tuomas ei ole silti miksannut vanhempia levyjä, sanoo Parviainen.
– Nyt pohdittiin yhdessä, että millainen soundi olisi ideaali. Sitten Tuomas teki yhdestä biisistä testimiksauksen, ja lopputulos kuulosti mainiolta. Spark Of Hopen äänimaisema on tosiaankin muhkea ja iso orkesteri sekä rouheat koskettimet pauhaavat, mutta samalla soundista voi löytää myös luomumpaa otetta.
Kertoisitko hieman uuden albumin teksteistäkin?
– Ensin ajattelin kirjoittaa levylle pelkästään ”sota-ajan rakkaustarinoita”. Kirjoitin lopulta muistakin aiheista, mutta kyllähän suurin osa teksteistä kertoo rakkaudesta tai sodasta – tai kummastakin. Ja tarkennettakoon sen verran, että ”sota” voi toki tarkoittaa vaikkapa oman mielen sotaa, kertoo Parviainen.
– Esimerkiksi River Runs Red pureutuu sotakirjailijana tunnetun Yrjö Jylhän tarinaan. Jylhä oli komppanian johdossa talvisodassa, ja eräässä rytäkässä menehtyi 22 hänen miestään. Jylhä ei koskaan päässyt syyllisyydestä irti, ja hän teki itsemurhan 1956.
– Singlenäkin julkaistu Kiova taas lähti liikkeelle nykytilasta ja niistä ajatuksista, miten maailman tapahtumat repivät ihmisiä ja kansoja erilleen – aivan tuossa lähellä!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 8/23.