Hämeenlinnan Suisto sai uuden isännän – Janne Tamminen kertoo suunnitelmistaan klubin varalle

18.3.2019 13:16

Viime viikolla tiedotettiin, että Hämeenlinnan virkeä Suistoklubi on saanut uuden promoottorin. Kun Eero Jääskeläinen siirtyi sivuun, Janne Tamminen otti hoitaakseen paikan ohjelmavastaavan tehtävät. Ja Tamminenhan on musiikkiväelle tuttu mies monestakin yhteydestä.

Muusikkona Tamminen on toiminut Endstand-hardcorebändissä, ja hän on myös yksi Combat Rock Industry -levy-yhtiön perustajista. Musiikkitoimittajana Tamminen operoi aikanaan MoonTV:llä ja Sue-lehdessä, ja keikkabisneksessä hän on työskennellyt Helsingin The Circuksessa sekä Warner Musicilla. Nappasipa Tamminen vuonna 2014 Musiikki & Media -gaalassa vuoden tapahtumatuottajan palkinnonkin.

Kysyimme tuoreelta Suisto-johtajalta, millaisena hän nykymaailman keikkaelämän näkee ja mitä hän on uuden työpaikkansa varalle kaavaillut. Suiston ohjelmistoa voi tarkastella klubin verkkosivuilta.

Olet ollut tiiviisti mukana musiikkikuvioissa aina 1990-luvulta saakka. Miten klubikentän mahdollisuudet ja vaikeudet eroavat nykyään 1990-luvun tai 2000-luvun ensimmäisen kymmenyksen tilanteesta?

”Päällimmäisinä tulee mieleen artistitarjonnan selkeä lisääntyminen ja tekemisen tason ammattimaistuminen. Turha säätäminen ja koheltaminen on onneksi vähentynyt. Nykyään valtaosa tekijöistä keskittyy siihen olennaiseen, eli panostaa keikkoihin tosissaan ja pääosin jopa selvin päin.”

Täällä täytyy olla pikkukaupungin kasvatin lasit päässä ja suodattaa pahin hypetys ja miettiä sen jälkeen, kannattaako ottaa taloudellinen riski ja buukata joku Lil Hatsipää kahdeksalla tuhannella eurolla keikalle, vaikka hän juuri myikin Helsingissä Kuudennen linjan täyteen viidessätoista sekunnissa.

”Sen myös olen huomannut, että pienetkin bändit pyytävät keikoistaan enemmän liksaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Niiltä ajoilta on jäänyt fiilis, että siihen saakka, kun paikka artistikentällä oli vakiinnutettu ja yleisö oikeasti tiesi esiintyjän, riitti, että mahdolliset syntyneet kulut katettiin. Suiston kaltaisen pienehkön toimijan ei oikein ole mahdollista tehdä tappiollisia iltoja, joten tämän asian kanssa tulen painimaan paljonkin vastaisuudessa.”

”Taannoin myös riitti, jos aloit buukkaamaan tulevia keikkoja 2–3 kuukautta etukäteen. Nykyään tarjonnan ollessa niin runsasta puolikin vuotta alkaa olla jo liian lyhyt aika kysytyimpien päivien kanssa.”

Mihin suuntaan aiot Suiston tarjontaa kehittää?

”En aio radikaaleja suunnanmuutoksia tehdä. Mielestäni tarjonta on ollut monipuolista ja tasokasta tähänkin saakka, joten pyrin kunnioittamaan jo tehtyä työtä. Toki pyrin panostamaan siihen, että kaikki illat sisältävät tasokasta musiikkia tai muuta kulttuuria. Aion paneutua asiaan avoimin mielin ja pyrin siihen, että mahdollisimman monelle olisi vähintään yhtenä iltana kuussa tarjolla sellaista musiikkia, että oikeasti tulee lähdettyä Suistolle. Se on suuri haaste, mutta siihen pyritään!”

Olet työskennellyt klubikuvioiden lisäksi suurten areenatuotantojenkin kimpussa. Kumpien työstäminen on palkitsevampaa, areenakeikkojen vai pikkuklubien?

”Klubipromoottorin pesti on itselleni vielä varsin uusi, joten tuoreena haasteena se tuntuu nyt todella mielenkiintoiselta. Pidän ajatuksesta, että täytyy saada ohjelmakartta näyttämään hyvältä kokonaisuudelta. Ja klubiohjelman tekeminenhän ei varsinaisesti lopu koskaan, vaan aina pitää miettiä kalenteria eteenpäin.”

”Areenatuotannoissa taas on se tietty maali, mitä kohti mennään. Niissä työskennellään varsin intensiivisesti muutama kuukausi, ja kun tapahtuma on ohi, pienen jälkipyykin jälkeen se homma on taputeltu ja suunnataan nokka kohti uusia projekteja. Vaikea sanoa, kumpi näistä on palkitsevampaa, kun molemmasta tykkään todella paljon.”

”Toki onhan se mieletön fiilis, kun kuukausien puurtamisen jälkeen näet yli 10 000 ihmistä nauttimassa asiasta, jonka parissa kymmenet ihmiset ovat tehneet työtä parhaansa mukaan. Sitten taas eilenkin olin Evelinan kanssa Kotkassa ja siellä oli loppuunmyyty klubikeikka, josta yleisö silminnähden nautti täysin siemauksin. Valtavan hieno fiilis sitäkin oli seurata. En tiedä, saatana. Kaikki käy, rai rai.”

Mainitsit tiedotteessa, että riihimäkeläisenä sinulla on hyvä näkemys hämäläisestä mielenmaisemasta. Miten kuvailisit hämäläistä musiikkimakua ja sikäläisiä erityispiirteitä?

”Tällä ehkä eniten tarkoitan sitä, että uskon ymmärtäväni sellaisenkin asian, että kaikkein kuumimmat tuoreet jutut, jotka yliopistokaupungeissa saavat kansan liikkeelle, eivät välttämättä toimi vielä Hämeessä. Eli tietyllä tavalla täytyy olla pikkukaupungin kasvatin lasit päässä ja suodattaa pahin hypetys ja miettiä sen jälkeen, kannattaako ottaa taloudellinen riski ja buukata joku Lil Hatsipää kahdeksalla tuhannella eurolla keikalle, vaikka hän juuri myikin Helsingissä Kuudennen linjan täyteen viidessätoista sekunnissa.”

Mikä on mieleenpainuvin keikka, minkä olet nähnyt?

”Uuh, aika paha… En keksi yhtä keikkaa. Ensin tulee mieleeni 1990-luvun lopulla buukkaamani keikka amerikkalaiselle Turmoilille. He vetivät Turun Sadiksella pienelle yleisölle niin intensiivisen keikan, että pohkeet tutisi.”

”Myös amerikkalainen hardcorepunk-bändi Brother Inferior oli ensinäkemällä Porin Anniksella niin hyvä, että piti ajaa seuraavana päivänä vielä Helsinkiin katsomaan toinen keikka. Samoin tapahtui, kun näin amerikkalaisen From Ashes Risen Helsingin Factoryssa. Oli taas ajettava Tampereelle seuraavanakin päivänä tsekkaamaan keikka.”

”Ja tietenkin ensimmäinen isompi keikkani vuonna 1988, kun pääsin Helsingin jäähalliin katsomaan Iron Maidenia. Lämppärinä oli Anthrax, jonka näkeminen eturivistä tuntui ihan uskomattoman hienolta! Ja mainitaan nyt vielä Sepultura Hämeenlinnan Giants of Rockissa. Sekin oli pakko päästä näkemään eturivistä, joten sinne suunnattiin jo edeltävän esiintyjän eli U.D.O.:n aikana. Eihän sieltä voinut mihinkään enää poistua ja aiemmin juodut lämpimät oluet alkoivat pakottaa rakkoa, mutta sinnikkäästi siellä moshattiin suurten idoleiden koko keikka ja sen jälkeen suunnattiin juoksujalkaa läheiseen pusikkoon tyhjentämään tuskallisen suuri hätä. Oi aikoja!”

Jos saisit tuoda ensi viikolla yhden artistin esiintymään Hämeenlinnan, kenet toisit?

”Varmaankin aikamatkaisimme taaksepäin aikaan, jolloin The Clash oli vielä toiminnassa. Olisihan se nyt aivan huikeaa olla eturivissä nauttimassa White Riotin, Safe European Homen ja Guns of Brixtonin kaltaisista hiteistä Suiston hyvän äänentoiston kautta Joe Strummerin hikoillessa ja sylkiessään sulosointujaan korviimme!”

Lisää luettavaa