Jonna Tervomaan kesä on kulunut Superaurinko-levyä viimeistellessä. Sen ohessa keikkoja on ollut joka viikko. Levyprosessi alkoi jo ennen koronapandemiaa, mutta muutti monesti muotoaan matkan varrella.
– Albumi saatiin viimeisteltyä vasta kesäkuun loppupuolella. Sen treenaaminen ja klubirundin suunnittelu ovat parhaillaan työn alla, Tervomaa kertoo.
Tervomaa oli alun perin kirjoittamassa todella hiljaista, maalailevaa ja tunnelmallista levyä. Sitten maailma meni kiinni.
– Kyllästyin hissutteluun. Se alkoi tuntua naurettavalta. Halusinkin tehdä levylle lauluja, jotka menevät ihon alle, mutta tuovat kuulijalle samalla lisävoimaa ja hauskuutta.
Jonna Tervomaa on julkaissut levyjä aikuisiän soolourallaan tasaiseen tahtiin, mutta edellisestä levystä (Ääni, 2017) on kulunut jo seitsemän vuotta.
Pandemia ei tehnyt Tervomaalle hyvää.
– Ennen koronaa olin jo hyvässä vauhdissa lähdössä tekemään uutta levyä, kun kaikki meni säppiin. Minuun vaikuttaa edelleen se, minkälaisen tulpan näköalattomuus teki niin koko alalle kuin myös omalle luovuudelleni. En inspiroitunut siitä ajasta.
– Oma tekeminen alkoi tuntua maailmantilanteessa toisarvoiselta, sillä kärsimys ulottui omaankin lähipiiriini. Se vaikutti ihmisiin niin rajusti. Luovuutta ei tullut ulos, vaikka yritin.
Keväällä tehdyt kokoelmakeikat vanhan kokoonpanon kanssa vahvistivat päätöstä tehdä sittenkin rytmikkäämpää ja energisempää musiikkia. Vanhoja ideoita sovitettiin mukautumaan paremmin pandemian jälkeiseen mielentilaan.
Samaan vauhtiin tuli toinenkin suuri elämänmuutos. 30 vuotta Helsingissä asunut Tervomaa muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa Forssaan tyttärensä kanssa.
– Elämän muuttaminen toiseen kaupunkiin työhuoneineen päivineen oli iso muutos, joka vaati oman aikansa.
Kun luova pää avautui uudelleen, ei albumin tekeminen ollut enää itsestäänselvyys jo pitkään uraa tehneelle artistille.
– Bisnesnäkökulmasta on kyseenalaista, miten ikään kuin aina olemassa ollut artisti saadaan taas kiinnostamaan ihmisiä, vaikka tosiasiassa arvostus omaa tekemistä kohtaan on vihdoinkin kohdillaan ja näkökulma kaikkeen on kuluneen ajan jälkeen todellakin aivan uusi.
Omat haasteensa
Tervomaa lähti tekemään Superaurinkoa ensin tuottaja Eppu Kososen kanssa. Hänen kuitenkin piti jäädä syrjään terveyssyistä kesken albumiprosessin.
– Oli oma haasteensa löytää tuottaja jatkamaan levyllä, jossa näkyy jo toisen tuottajan kädenjälki. Saimme Epun kanssa paljon hyvää aikaan, josta en halunnut luopua. Samalla oivalsin mahdollisuuden lähteä yllättävään suuntaan.
Uudeksi oikeaksi kädeksi levyn tuotantoon löytyi Väinö Wallenius. Tuottaja ei ollut ainoa vaihdos levyn teon aikana. Myös keikkamyyjä ja levy-yhtiö vaihtuivat. Palettia piti alkaa kasata uusien ihmisten kanssa.
– Levyllä on biisejä, jotka on tehty ennen pandemiaa. Ne tuntuvat raikkaalta ja tulevan ikään kuin menneestä maailmasta, jota ei enää ole. Olen todella tyytyväinen levyyn huomioiden, millainen temppurata se on välillä ollut.
Tervomaa on artistina erittäin omaehtoinen. Kompromisseja on joskus tehty ja ne tuntuvatkin usein jälkeenpäin paremmilta ratkaisuilta, hän kertoo. Uudelle levylle on tietoisesti valittu henkeä nostattavia kappaleita, vaikka omien sanojensa mukaan hän on ”mestari-itkettäjä”.
– Olen hyväksynyt sen, millainen musiikintekijä olen. Miksi tarvitsisi olla jotain muuta, jos se ei toimi?
– Minulle syntyy hyvin varhaisessa vaiheessa käsitys, minkä demojen kanssa kannattaa edetä. Mutta musiikkini herää eloon vasta kun bändi tulee mukaan. Sitä kautta saan itsekin asioita paremmin valmiiksi.
Miksi haluat tehdä musiikkia albumiformaatissa?
– Levy on minulle luonteva formaatti taltioida musiikkia, sillä joudun puristamaan laajoja visioitani tiukkaan pop-kaavaan. Albumin myötä voin suhtautua lempeämmin siihen, kuinka paljon haluan sanoa yhdessä kappaleessa. Tykkään itsekin kuunnella edelleen albumeita. Mitään pakkomiellettä formaattiin ei kuitenkaan ole.
Yksi tapa tallentaa musiikkia menee kuitenkin vielä levynkin edelle. Tervomaa saa paljon inspiraatiota visuaalisuudesta.
– Haluaisin julkaista enemmän musiikkivideoita ja pitää visuaalista puolta enemmän mukana. Se on kuitenkin kallista ja sen arvostus vähäistä. Olen visuaalinen ihminen.
Teksti: Artturi Siromaa
Lue koko haastattelu Soundista 7/24.