Satutteko tietämään, mitä merkittävää tapahtui vuonna 1978?
Ehkä jotain muutakin, mutta ainakin tämä: silloin Vilppulassa sai alkunsa punk/hc-legenda Rattus. Entä satutteko tietämään, kuinka monta 45-vuotiasta punk/hc-yhtyettä tältä pallolta löytyy? No, sitä ei tiedä kukaan, mutta ei niitä liian monta ole.
– Nykyään ei taida olla kovinkaan trendikästä jauhaa samassa orkesterissa 45 vuotta? Onhan tuo järkyttävän pitkä pätkä… Mutta aika tuntuu kuluvan yllättävän nopeasti, kun on mukavaa tekemistä, huomauttaa alusta asti mukana ollut rumpali Veli-Pekka ”Vellu” Hyvärinen.
Rattuksen discogafiasta löytyy vino pino niin albumeja, ep-levyjä, sinkkuja kuin kokoelmiakin. Kun Vellulta tiedustelee merkittävimpiä julkaisuja, rumpali nostaa esiin varhaisia teoksia.
– Takavuosina levyttäminen oli isompi asia kuin nykyään, joten kyllähän Khomeini-rock / Muotipunk -debyyttisinkku (1980) oli kova juttu. Myös Rajoitettu ydinsota -ep (1983) oli käänteentekevä, sillä se toi uusia tuulia musiikilliseen ilmaisuun. Ei toki unohdeta Uskonto on vaara -levyä (1984), sillä se oli bändin tunnettuuden kannalta tärkeä levy.
Homman kruunasi nuoren Pusheadin tekemä erinomainen kansi. Alkuperäisestä Khomeini-rock -singlestä on maksettu Discogsissa todistetusti 1500 euroa.
– Olen joskus kauhistellut näitä singlen hintoja. Lähemmäs paria tonniakin siitä on pyydetty, rumpali sanoo.
– Sinkkua painettiin aikoinaan kaksi sataa kappaletta, ja suurin osa niistä myytiin tyypeille, joita levy ei edes kiinnostanut. Ostivat kannatuksen vuoksi ja niin edelleen. Jostain ullakkojen kätköistä niitä voi siis vielä löytyä…
Discogs-hinnoistakin voi päätellä erään jutun: Rattus on maailmanlaajuisesti merkittävä punk/hc edelläkävijä. Asiaa alleviivaavat kollegoiden kehut.
– Esimerkiksi Max sekä Igor Cavalera ovat kovia Rattus-faneja, ja kyllähän se lämmittää mieltä. Maxin piti tulla laulamaan Uudet piikit -levyllekin (2007), mutta idea meni lopulta puihin. Äskettäin sivuun siirtynyt basistimme Tomppa Marjamäki oli aikoinaan myös aktiivisessa kirjeenvaihdossa muun muassa Jello Biafran ja Glenn Danzigin kanssa, Vellu kertoo.
Mainitut Sepultura-herrat ovat myös toisen suomalaisen räyhälegendan eli Terveet Kädet -yhtyeen faneja. Viime keväänä Etelä-Amerikassa nähtiinkin sitten Cavalera-miesten unelmapaketti, kun Rattus ja Terveet Kädet rundasivat ympäri kulmakuntia usean viikon ajan.
– Se oli meille jo neljäs brassikiertue, ja järjestelyt ovat parantuneet kerta kerralta. Samalla se oli Tompan jäähyväisreissu Rattuksen riveissä, nyökkää Vellu.
– Onhan se sikäläisen jengin kansanluonne hieman ”vilkkaampaa”. Porukka osaa ulkoa suomenkieliset sanat ja elää aivan täysillä mukana.
Rattuksen laulaja-kitaristi Jopo Rantasenkin muistipankista löytyy runditarina.
– Yhden brassimestan miksaaja sai keikan jälkeen selkäsaunan yleisöltä, koska soundit oli kuulemma niin huonot. Toivottavasti se huono soundi ei ollut yhtyeen syytä!
Se vanhojen muistelusta – otetaan kiinni nykyhetkestä. Tilanne on nimittäin niin hieno, että Rattus on juuri julkaissut kauan työstetyn Rikki-studioalbumin. Levyn metallinen punk/hardcore rynnii eteenpäin komeasti.
– Varsin monipuolista kokonaisuutta tehtiin on/off -meiningillä vuosien ajan. Olikohan parin biisin demot olemassa jo 2015? Riffeihin tuli haettua vaikutteita Rattuksen aiemmilta levyiltä ja myös sanoituksissa heittelin ”easter eggejä” yhtyeen vanhan diskografian suuntaan, kertoo Jopo.
– Esimerkiksi soundillisesti ollaan ihan eri tasolla kuin edellisellä Turta-albumilla (2013). Meininki on nyt selkeästi tuhdimpaa, mutta silti sopivan räkäistä.
– Tekstit taas käsittelevät erityisesti mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Täytyy sanoa, että suhteellisen syvästä kuopasta ne tuli kirjoitettua!
Rikki-levyn kylkiäisenä ilmestyy myös bonuskiekko, jolla kuullaan muun muassa Jouni Hynysen, Marko Annalan ja Jarkko Martikaisen tulkitsemia vanhoja Rattus-klassikoita.
– Jokisen Veskun piti tulla vetämään Sodan tragedia -kappale eräälle keikalle. Suunnitelma ei toteutunut, mutta Vesku ilmoitti ”vetäisevänsä kappaleen narulle mikäli sellaista tarvitaan”. Siitä ajatus lähti, ja mukaan tuli monia muitakin muusikoita, joilta löytyy Rattus-historiaa.
Siitä puheen ollen: jos Rattus jatkaa vielä viisi vuotta, pääsette juhlimaan yhtyeen viisikymppisiä.
– Meillä on uusi basisti Jarkko ”Jeekki” Katajamäki, ja kollektiivista intoa tuntuu riittävän. Heitetään jatkossa keikkoja ja tehdään jo uusia biisejäkin, nyökkää Vellu.
– Niin, totta helvetissä juhlitaan bändin tasavuosia… On tämä maailma sitten pystyssä tai ei!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 11/23.