”Kunnon miehellä täytyy olla pallit, mutta mulkku ei saa olla” – Marko Hietala levytti kunnianosoituksen isille

Sami Lommi

Konkarimuusikko Marko Hietala kertoi Soundissa 5/19 Timo Isoaholle, mistä aineksista hänen sooloalbuminsa rakentui. Levyllä piti soittaa myös Hietalan Nightwish-toveri Kai Hahto, mutta sitten kohtalo puuttui peliin.

Kaksikaulaista bassoa komentava Marko Hietala, kitaristi Tuomas Wäinölä, kosketinsoittaja Vili Ollila ja rumpali Anssi Nykänen ovat ottaneet asemapaikkansa itähelsinkiläisen kuvausstudion uumenista löytyvän kookkaan green screenin edestä.

Pian ohjaaja Ville Lipiäisen ”kamera käy” -käsky halkoo ilmaa ja samalla studion äänentoistolaitteistosta alkaa raikua Marko Hietalan maineikkaan uran ensimmäisen sooloalbumin debyytti single Isäni ääni. Mikäli joku odotti ”karvaisen hevimiehen” Mustan sydämen rovio -soolon äänimaailman liitävän jossakin Nightwishin ja Tarotin välimaastossa, komeisiin mittoihin kasvava Isäni ääni pakottaa tarkistamaan mielipidettä.

­– Johtuu yksinomaan meikäläisen uppiniskaisesta ja kapinallisesta savolaisluonteesta, että Isäni ääni on levyni ensimmäinen singlelohkaisu. Olisihan senyt ollut pirun tylsää julkaista maistiaisena joku tymäkkä hevipala, naurahtaa kuvaustaukoa intialaisen ruoan parissa viettävä Hietala.

Isäni ääni lähti liikkeelle kertosäkeestä. Itse asiassa kertsin melodia saneli pitkälle myös sen, millaisen sanoituksen päätin kirjoittaa tähän kappaleeseen. Isäni ääni on levyn biiseistä myös niitä harvoja, jonka musiikki ja teksti rakentuivat yhtä aikaa, pala palalta. Minullahan ei ole mitään kiveen lyötyä tekemisen tapaa vaan jokainen kappale on aina oma juttunsa – joskus mieleen nousee idea sanoitusaiheesta ja musiikki syntyy vasta myöhemmin, kun taas toisinaan keksin vaikkapa tanakan riffin ja muu biisi rakentuu sen ympärille.

– Vaikka moni saattaa luulla niin Isäni ääni ei ole tekstinsä puolesta omistettu pelkästään omalle, jo edesmenneelle faijalleni vaan se on tribuutti kenelle tahansa isälle tai sellaiseksi joskus aikovalle. Avattakoon aihetta vielä sen verran, että minun mielestäni kunnon miehellä täytyy olla pallit, mutta mulkku ei saa olla!

Miltä tuntui kirjoittaa tekstejä suomeksi?

– No, minähän olen vanha konkari tällä saralla: kuuntelepa vaikka Turmion Kätilöiden Pyhä maa -kappale ja kiinnitä huomiota esimerkiksi ”foliot hattuun ja oliot vittuun” -riviin, nauraa Hietala.

– Vähän vakavammin: Mustan sydämen rovio ilmestyy myöhemmin myös englanninkielisenä, ja kirjoitin originaaleja tekstejä niin suomeksi kuin englan niksikin. Mielenkiintoiseksi homma muuttui esimerkiksi siinä vaiheessa, kun käänsin englanniksi alun perin tehtyjä sanoituksia suomeksi ja aloin sovittaa niitä musiikin päälle… Suomen kielestä löytyy paljon pitkiä vokaaleja ja niiden rytmitys sekä taimaus sävellykseen ei ole aina ihan yksinkertaista.

­Kuinka orjallisesti käänsit tekstit kielestä toiselle?

– En lainkaan orjallisesti. Sanoitukseni alkavat pisteestä A ja loppuvat pisteeseen B, ja välissä tapahtuu jotakin. Halusin toki saavuttaa pohdinnoissani saman päämäärän niin englanniksi kuin suomeksikin, mutta matkan varrelta saattaa löytyä hyvinkin erilaisia lauseita tai kielikuvia.

Palataanpa tässä vaiheessa hieman taaksepäin, tämän lehden ilmestymispäivänä markkinoille iskeytyvän soololevyn alkulähteille. Kun Hietalalta kysyy, kuinka pitkään idea omasta levystä on kytenyt jossakin mielen perukoilla, muusikko viittoilee kohti kaukaista 1980-lukua.

– Kyllähän soolojuttuja tuli varmasti mietittyä – enemmän tai vähemmän vakavasti – jo joskus muusikon uran alkutaipaleella, mutta aikataulut eivät ole aikaisemmin antaneet mahdollisuutta heittäytyä soolomateriaalin kimppuun täysipainoisesti, sanoo Hietala.

– Kun Nightwish sitten jäi sapattivapaalle syksyllä 2016, tajusin tilaisuuteni koittaneen. Tuumasta toimeen, ja tässä sitä nyt ollaan, kahden ja puolen vuoden ahkeran työstämisen jälkeen.

Mustan sydämen rovio on sooloalbumi, mutta se ei syntynyt yksin. Päinvastoin: Hietala haluaa alleviivata muiden tekijöiden ansioita pitkäsoiton valmisteluvaiheissa.

– Albumilta löytyy paljon juttuja ja ideoita, joita en olisi kyennyt ikipäivänä keksimään itse. Jos otan esimerkiksi jo mainitun Isäni äänen niin kirjoitin toki biisin varhaisen rungon, mutta sen jälkeen Vili otti ohjat käsiinsä ja sävelsi kappaleeseen mahtipontisen c-osan. Lopuksi sovitimme biisin valmiiksi koko porukan kanssa, kertoo Hietala.

– Tuomas puolestaan sävelsi Tähti, hiekka ja varjo -biisistä löytyvän mahtavan scifi-henkisen alkuosan, ja sehän nosti koko sävellyksen ihan uudelle tasolle. Introa ja muita kappaleen osia ei todellakaan ole veistetty samasta puusta, ja se tekee kokonaisuudesta hemmetin mielenkiintoisen.

Miten soolobändisi kokoonpano ylipäänsä muovautui?

– Tiedostin tarvitsevani biisien tulkitsijaksi monipuolisen kitaristin, ja Raskasta joulua -projektin myötä tutuksi tullut Tuomas tuli ensimmäisenä mieleen. Häneltä hoituvat niin painavammat jyräykset, akustiset palat kuin kaikenlaiset muutkin soittojutut. Vili taas on hemmetin kova luu niin kiipparistina, säveltäjänä kuin sovittajanakin, kuvailee Hietala.

– Nightwish-toverini Kai Hahto oli aluksi tulossa tämän proggiksen rumpaliksi, mutta Kaitsu onnistui loukkaamaan itseään kotitalonsa remonttihommissa sen verran tanakasti ja sen verran epäsopivalla hetkellä, että hänen tilalleen piti etsiä joku toinen soittaja. Tuomas heitti sitten ilmoille Nykäsen nimen… No, Anssi on vanha ystäväni jo vuosien takaa ja kun hänen aikatauluistaan sattui löytymään tilaa, rumpaliongelma oli saman tien ratkaistu.

– Vaikka tiesinkin jätkien taidot entuudestaan, niin kyllähän albumin varsinainen studiosessio oli silti äärimmäisen hieno kokemus. Siinä ei nimittäin kovin kauan nokka tuhissut, kun pistimme pohjat livenä purkkiin Helsingin Sonic Pumpilla. Valmis albumi soundaa elävältä, dynaamiselta ja oikeiden ihmisten soittamalta, ja tämä oli eräs tavoitteistani lopputuloksen suhteen.

Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 5/19.