– Onko tämä se sama paikka, jossa Children Of Bodom soitti viimeisen keikkansa? Äänessä on Lorna Shoren kitaristi Adam De Micco. Eletään marraskuuta, ja yhtyeen biisinikkari istuskelee Helsingin jäähallin uumenissa. Myöhemmin illalla hänen on määrä nousta Nordenskiöldinkadun maineikkaan kiekko- ja rockpyhätön lavalle, eikä kyseessä ole ihan mikä tahansa Lorna Shore -veto vaan hehkutetun amerikkalaisbändin suurin headliner-keikka tähän mennessä.
Mutta niin, tämähän se halli tosiaan on. Children Of Bodomin ohella täällä ovat soittaneet muun muassa AC/DC, Metallica, Iron Maiden, Rammstein, Guns N’ Roses ja ihan pari muutakin.
– Täytyy sanoa, että kuulostaa ihan uskomattomalta liittyä tuollaiseen jatkumoon, De Micco huokaisee.
– Tiedustelin Bodom-asiaa sen vuoksi, että bändi on minulle erittäin tärkeä. En aikoinaan ollut mikään kova metallidiggari, mutta mieleni alkoi muuttua kuultuani Children Of Bodomia. Yhtyeessä oli jotain erityistä, ja huomasin palaavani heidän materiaalinsa äärelle tuon tuostakin.
– Tuolloin elettiin uuden vuosituhannen alkupuolta, ja usein kovin yksinkertaisiin junttariffeihin perustunut nu metal oli suosittua Yhdysvalloissa. Olin toki kuullut esimerkiksi Randy Rhoadsin ja Eddie Van Halenin juttuja, mutta he tuntuivat edustavan jotenkin… liiankin vanhaa liittoa. Sitten kehiin asteli Children Of Bodom sekä Alexi Laiho, ja yhtäkkiä virtuoosimainen soitto, tarttuvat kiippari- ja kitaramelodiat sekä kimurantit soolot olivat taas siistejä juttuja. Bändi nappasi vaikutteita metallin eri aikakausilta ja muovasi niistä oman keitoksensa, ja se soppa maistui niin minulle kuin aika monelle muullekin todella hyvin.
Väistämättä nousee mieleen, että Children Of Bodomin ja Lorna Shoren reseptissä on jotakin samaa.
– Tietenkin meidän musiikistamme löytyy paljon deathcorea, sinfonisuutta tai vaikkapa Meshuggah-junttausta, mutta olet ihan oikeassa: Children Of Bodom saattoi ensin kaahata sata lasissa, mutta kohta he jo vaihtoivat tempoa ja löivät kunnarin jollain loistavalla melodialla. Kaikki tämä tehtiin kovalla intensiteetillä ja piiruntarkasti soittaen. Jos nyt mietit Lorna Shorea, niin kuulostaako yhtään tutulta?
Eräänlainen yhtäläisyys löytyy siitäkin, että niin Children Of Bodom kuin Lorna Shorekin ovat onnistuneet haistattamaan ne kuuluisat pitkät musiikkibisneksen todennäköisyyksille. Mikäli joku esittelisi levy-yhtiön toiveikkaassa ”mistä seuraava menestyjä” -palaverissa samantyyppisen vaikeasti lokeroitavan yhtyeen, idean esittelijä naurettaisiin pihalle hyvin nopeasti.
– Paras lopputulos syntyy usein ilman liiallista suunnittelua. Kun muusikko alkaa tehdä sydämestä tulevaa juttua miettimättä mainetta tai mammonaa, jotakin hienoa saattaa tapahtua, kitaristi miettii.
– Toki jotakin suuntaviivoja kannattaa hahmotella. Kun alkuvuosien hapuilut olivat takana, aloin kuvitella Lorna Shoren olevan ”musiikillinen vastine” kihelmöivän jännittävälle kummitusjuna- tai vuoristorata-ajelulle – saat itse valita mieleisesi. Aloin tavoitella sitä, että musiikistamme tulee niin intensiivistä, kokonaisvaltaista ja päällekäyvää, että se saattaa jopa pelottaa tai kauhistuttaa, mutta samaan aikaan sen vetovoima on täysin vastustamatonta. Kun kerran päätät hypätä kyytiin, et enää koskaan halua pois!
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 11/23.
