Miksi Tiisu vetäytyi taolle parhaan nousunsa keskellä? Henrik Illikainen kertoo yhtyeen paluusta ja suunnitelmista

Joona Möttö

Tiisu on taas täällä. Laulaja Henrik Illikaisen keulakuvittamasta yhtyeestä leivottiin muutama vuosi sitten suomirockin lipunkantajaa, mutta sitten bändi otti ja katosi. Yhtyeen kaksi albumia poikivat Elämältä turpiin sain-, Tänään sä musta hullaannut -kappaleiden kaltaisia pikkuhittejä, mutta juuri, kun bändi alkoi olla laajemman läpimurron kynnyksellä, se ilmoitti jättäytyvänsä tauolle. Jäljelle jäivät vain Illikaisen yksikseen kengännauhabudjetilla tehtailemat soolojulkaisut.

Miksi näin tapahtui, ja mitä Tiisu aikoo seuraavaksi? Kuuntele tänään julkaistu Kuollaan me kaikki -single alapuolelta ja lue Illikaisen mietteitä vielä alempaa. Ilmeisesti Tiisu aikoo pysytellä kuvioissa pitkään ja jatkaa siitä, mihin kesken jäänyt Suomen-valloitus pari vuotta sitten jäi.

Haastattelu: Henrik Illikainen

Olette pitäneet taukoa muutaman vuoden ajan. Mitä tauon aikana on tapahtunut? Oletteko pysyneet toisiinne yhteydessä?

”Jokainen bändin jäsen on luonut uraa täysillä omaan suuntaansa. Fysiikan kandiksi valmistunut Väinö Karjalainen (basso) rakensi Pekka Nisun kanssa Kvark-studion, jossa mekin tulevaa musiikkiamme pääosin taltioimme. Studion puolella hän on puuhaillut muun muassa Ursus Factoryn levyillä. Mikko Aaltio (kitara) on tahnyt muun muassa pakohuone- ja videopelimusiikkia, ja tuoreimpana hänen projekteistaan voisi mainita Jarkko Aholan Metallisydän-albumin, jonne yleisen nuotinnus-assaroinnin lisäksi hän orkestroi levyn nimikkokappaleen. Hän myös tuottaa Weri-nimistä taidepop-artistia ja soittaa koskettimia tämän live-kokoonpanossa.”

Antti Vuorenmaa (koskettimet) on soittanut lukuisissa bändeissä (Kasper, Jaakko Aukusti ja Beetlehem, pari mainitakseni), tuottanut esimerkiksi Reetta Hotin ep:n, tehnyt musiikkia ja äänisuunnittelua teatteriesityksiin ja toiminut improteatteriryhmän pianistina. Petteri Pulkkinen (kitara) puolestaan on lähes valmistunut Aalto-yliopistosta ja aloittanut rakentamaan akateemista uraa signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitoksella. Riku Sonkkanen (rummut) on paukutellut monipuolisesti lukuisissa yhtyeissä ja soittanut rumpumarsseja armeijan leivissä. Hän myös toimii soitonopettajana.”

”Itse olen maannut kotona, pelannut pleikkaa, toki soittanut monessa bändissä ja äänitellyt Garagebandilla kaikkea sekoilua.”

”Paljon on tapahtunut, mutta on ollut uskomatonta huomata, että jokainen jäsen on omatoimisesti ollut halukas priorisoimaan Tiisun kärkeen kiireisissä elämäntilanteissaan nyt, kun olemme palanneet sorvin ääreen.”

Taukonne alkoi juuri siinä vaiheessa, kun yhtye alkoi olla tavallinen ilmestys radioaalloilla ja suuri yleisö oppi tuntemaan yhtyeen nimen. Miksi tauko oli välttämätön?

”Tauon tarve nivoutuu vahvasti minun luovaan kriiseilyyni. Luulin, että mun kaikki luovuus on rajattu Tiisun parissa tapahtuvaksi. 2017 vuoden lopulla lähes jokainen kitarariffi, johon sormeni spontaanisti taipui, lensi roskikseen, kun mietin, ettei se sovi Tiisulle. Tukehduin melkein siihen kaikkeen luomaani sisältöön, joka Tiisun nimissä oli käyttökelvotonta.”

Alkoi kyrsiä, kun ajattelin ihmisten luulevan, että teen vain Tiisun kaltaista ärsyttävän nokkavaa suomirockia.
– Henrik Illikainen

”Samalla alkoi kyrsiä, kun ajattelin ihmisten luulevan, että teen vain Tiisun kaltaista ärsyttävän nokkavaa suomirockia. Tykkään aivan yhtälailla Ariel Pinkistä, Oranssi Pazususta, Zheanista, Einojuhani Rautavaarasta, Itä-Hollolan Installaatiosta, Sibylle Baierista, Hebosagilista ja Elliott Smithistä, vaikka olenkin tehnyt esimerkiksi monien korvien mielestä rasittavan Virtaset-biisin.”

”Haluan tehdä samanlaista musaa omien mielihalujeni mukaisesti kuin edellä mainitsemani artistit ja bändit, tai tehdä jotain aivan muuta. Tauon aikana löysinkin monta eri väylää toteuttaa muita luovia tarpeitani, ja tämä paransi suhteeni Tiisun musaan.”

”Pelkän rajoittavuuden sijaan aloin nähdä Tiisun taas upeana ja loppujen lopuksi rakkaimpana luovana jälkenä, jonka haluan tähän maailmaan jättää.”

Haluatteko jatkaa siitä, mihin toisen levynne jälkeen jäitte, vai tahdotteko pitää Tiisun ennemmin kulttinimenä kuin kansansuosikkina?

”Mun puolesta voitaisiin kiivetä tikapuilla taivaaseen asti tai pitemmälle, mutta sen etenemisen määrittävät niin arvaamattomat ja jähmettyneet rakenteet, että on parasta keskittyä vain tekemään täysillä sitä, mistä tykkää.”

”Luulin taukoa ennen, että nuo rakenteet on helposti täysin murrettavissa, jos vaan hoitaa hommansa hyvin. Siksi kaikesta tuli vähän väärällä tavalla mailasta puristamista, kun luulin, että on pelkästään mun huonoudesta kyse, kun hommat ei etene niin räjähdysmäisesti kuin Biitlesillä.”

”Miksikään pikkupiirin jutuksi tässä ei tähdätä, sillä kun teen Tiisulle musiikkia, pyrin tekemään omasta mielestäni äärimmäisen tarttuvaa ja helposti joko samaistuttavaa tai ajatuksia herättävää musaa. Toista se on mun soolomusassa, jossa teen kivan kuuloisesta hassusta riffistä äkkiä äänitetyn tallenteen, johon laulan jostain itselleni merkittävästä asiasta kuten lempi-digimonista tai eilispäivän kauppareissun ketutuksesta.”

”Haluan olla suositumpi kuin Biitles Tiisun kanssa, mutta se on aika utopistista. Silti larppaan sitä ajatusta ihan täysillä ja liitelen taivaissa tuolla ihmisten ilmoilla.”

Uuden singlenne nimi on Kuollaan me kaikki. Voitteko kertoa kappaleen taustoista hieman tarkemmin?

”Olen paljon kuumotellut, miltä kipu kaikkine muotoineen tuntuu ja etenkin, millaista on kuolla. Minulla on vain mennyt polvet sijoiltaan, joten en tiedä kivusta hirveästi.”

Jos miettii sitä, kuinka kaunista syksyllä on, voi todeta, että kuolema on äärimmäisen luonnollinen ja tavallaan kaunis osa elämää.

”Päivittäinen kuumotteluni sai aika yliampuvia mittasuhteita, kun pohdin alituisesti, miltä tuntuu, kun hirvikolarissa hirvensarvi lävistää sun rintakehän tai se eläin sätkii jalat katkonaisena littanan auton päällä murskaten sun luita. Tai miltä tuntuu, kun sun leukaluu menee palasiksi sun kaaduttua rappusissa naama edellä rapunkulmaan.”

”Yliampuvan graafisella tasolla olleet pelkokuvat dominoivat elämää, joten asiaa piti selkeästi käsitellä jotenkin. Käsittelin sitä tämän laulun muodossa. Lopulta kuitenkin tuntui, että biisi tarvitsisi jonkun kivemman sanoman kuin groteskin kuvailun kaikesta kamalasta.”

”Homma pyöristyi kuolemaa kohti, ja kappale alkoi toimia eräänlaisena lohtulauluna kaikelle tälle kuumotukselle. Jos miettii sitä, kuinka kaunista syksyllä on, voi todeta, että kuolema on äärimmäisen luonnollinen ja tavallaan kaunis osa elämää.”

”Mitä rehellisemmin ja liikaa pelkäämättä osaa tunnustaa kuoleman osaksi elämää, osaa suhtautua maanpäälliseen taipaleeseensa terveemmin. Siitä tämä laulu kertoo.”

Palaatte keikkakantaan 22. marraskuuta Helsingin On the Rocksissa. Millaisissa tunnelmissa odotatte paluukeikkaa? Mitä konsertilta voi odottaa?

”Tämä keikka, niin kuin uusin biisimmekin, toimii ennen kaikkea kunnioittavana kumarruksena sille kaikelle, mitä me ollaan oltu. Tauon jälkeen olen tajunnut, että me ollaan tehty aika siistejä juttuja, vaikka monia menneen ajan juttuja en ehkä enää osaisi tai edes haluaisi tehdä. Pienen etäisyyden myötä olen tajunnut etenkin sen, että Tiisu on merkinnyt monille ihmisille jotakin.”

”Siksi tämä on kumarrus etenkin Tiisusta tykkääville ihmisille. Soitamme keikalla äärimmäisen perinteisen Tiisu-setin. Vanhoja biisejä, sitä tutuinta tuttua parin uuden vivahteen kera. Sitä tämä uusi biisikin on: todella perinteinen Tiisun biisi, joka taas on todella perinteistä suomenkielistä rokkia.”

”Tämän jälkeen olemme valmiita siirtymään uudelle aukeamalle tarinassamme. Kauhean mahtipontisia sanoja. Kuulijoista meidän musa varmaan kuulostaa aivan samalta, vaikka mielestämme esittäisimme atonaalista acapellaa öristen.”

Millaisia suunnitelmia teillä on Tiisun suhteen ensi vuodeksi?

”Siirrymme seuraavalle aukeamalle meidän tarinassa, ja se vasta on upea aukeama. Sen sisältöä fanitan aivan täysiä ja luulen, että se räjäyttää niin kuin Biitles! Tai vähintään niin kuin Black album, jos Hetfield olisi laulanut suomeksi.”