The Last Will And Testament on ensimmäinen Opeth-albumi, jonka rumpalina toimii Waltteri Väyrynen. Suomalaismuusikon soitto on kautta linjan huikeaa, ja Opeth-kippari Mikael Åkerfeld olisikin kelpuuttanut jokaisen Väyrysen ykkösoton suoraan levylle.
– Muistan hyvin ensireaktioni, kun Mikael lähetti ensimmäisen demon. Kyseessä oli biisi §7. Tuli todella kylmiä väreitä, kun täynnä informaatiota ollut biisi kuulosti niin jännittävältä ja jopa mielipuoliselta. Tuli saman tien selväksi, että levystä tulee poikkeuksellinen.
– Sitten Mikaelilta tuli lisää demoja, ja mieleen hiipi ajatus: miten ihmeessä pystyn soittamaan tällaista kamaa. Vaati todella monta kuuntelukertaa saavuttaa edes jonkinlainen käsitys siitä, mitä rumpuosastolla tapahtuu. No, aloin treenata biisejä käytännössä osa kerrallaan, ja opeteltavaa sitten riittikin.
Alkuperäiset rumpuosuudet ovat Mikael Åkerfeldtin käsialaa, mutta Väyrynen sai luvan muuttaa sovituksia oman mielen mukaan.
– Mikael on varmaan maailman paras rumpali, joka ei varsinaisesti soita rumpuja! Olin todella vaikuttunut sovituksista, sillä kaikki rumpujutut oli mietitty loppuun asti pieniä yksityiskohtia myöten. Monet ideat olivat myös todella uniikkeja, eikä ”varsinainen rumpali” tulisi välttämättä edes ajatelleeksi sellaisia.
– Mikael ilmoitti, että demot ovat vain ohjenuoria, ja komppeja ja muita juttuja saa muuttaa mielin määrin. Mutta koska Mikaelilla on biisinkirjoittajana kokonaisnäkemys, haluaisin ehdottomasti kunnioittaa hänen visioitaan. Toki siellä oli kohtia, joiden soittamiseen olisi tarvinnut kolme kättä, mutta ratkaisin nämä pulmat esimerkiksi niin, että vedin ”kolmannen käden nuotin” vaikka vasemmalla jalalla.
Mitkä uudet biisit olivat kaikista haastavimpia?
– Yksikään biisi ei ole varsinainen sunnuntaiajelu vaan siellä on aikamoinen määrä miinoja. Mutta ehkä kappale §5 vaati silti eniten treenaamista. Biisissä on tuhoton määrä yksityiskohtia ja dynamiikka liikkuu koko ajan nollan ja sadan välillä. Toisinaan iski epätoivo ja meinasin ilmoittaa Mikaelille, että nyt tuli seinä vastaan. No, maltoin mieleni ja treenasin sinnikkäästi taas pari viikkoa, ja hiljalleen palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Oli tietenkin todella palkitsevaa tajuta, että sain lopulta haltuun itselleni ehkä haastavimman biisin koskaan!
Niin, sait materiaalin haltuun ihan hyvin…
– Mikael oli tosiaan sitä mieltä, että soitin studiossa sen verran hyvin, että kaikista biiseistä olisi riittänyt yksi otto. Itse en ollut ihan samaa mieltä. Totta kai luotin täysin Mikaelin näkemykseen ja oli helpottavaa kuulla, että hän oli tyytyväinen. Tiesin kuitenkin itse, että pystyn soittamaan biisit vielä paremmalla energialla ja tarkemmalla tatsilla, ja tämän vuoksi jokaisesta kappaleesta taltioitiin muutama otto. Lopuksi valittiin sitten se paras.
– Mitä tulee omaan soittooni, tiedostan kyllä sen, että olen joissain asioissa jopa ärsyttävän nipo. Mutta olen jo oppinut sen, että haluan saavuttaa nauhoitustilanteessa sataprosenttisen tyytyväisyyden. En toisin sanoen tahdo törmätä ”voi, olisinpa soittanut tuonkin paremmin” -ajatuksiin vuosien päästä.
Uuden Opeth-albumin nauhoitukset tapahtuivat maineikkaan Rockfield-studion (Queen, Black Sabbath, Judas Priest) uumenissa Walesissa.
– Sessio oli unohtumaton kokemus, ja pystyimme syventymään levyn tekemiseen ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Ja Rockfieldin legendaarisuutta saattoi tietenkin vain yrittää ymmärtää… Purkitin omat osuuteni samassa tilassa, jossa on aiemmin nauhoitettu esimerkiksi Rushin A Farewell To Kings sekä Queenin klassikoita!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 9/24.