Milloin kuullaan ensimmäinen tekoälyn tekemä pophitti? Se hetki saattaa koittaa varsin pian

Sami Nissinen pähkäili viime vuonna Tractatus Musica -palstallaan tekoälyn kasvavaa roolia populaarimusiikissa. Soundissa 1/22 Nissinen jatkaa tätä pohdintaa ja kirjoittaa, että teknologia muuttaa musiikkimaailmaa vielä hämmästyttäviin suuntiin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi uusi tekoäly-Elviksen esittämä kappale, joka kuulostaisi erehdyttävästi oikealta esittäjältä?
18.2.2022 11:21

Uuden vuoden vaihtuessa on aika luoda katse menneeseen ja tulevaan. Pari kuukautta sitten tällä palstalla käsittelemäni Garageband Drummer on vain yksi esimerkki siitä, kuinka teköäly tai paremminkin koneoppiminen on jo tätä päivää musiikin tuotannossa ja harrastamisessa. Vaikka sen osuus on vielä suhteellisen pieni, se tulee kasvamaan vauhdilla myös vuonna 2022.

Ainakin aloittelijalle homma on tehty helpoksi. Ohjelmistot, kuten Alysia ja Orb Composer, antavat käyttäjille mahdollisuuden luoda kappaleita tyylien tai ”tunteen” perusteella. Ne ovat seuraava askel kohti kokonaan tieto koneella tuotettua popmusiikin tulevaisuutta. Amper on kolmas työkalu, joka on aloittelevan muusikon käytettävissä. Amper Musicin perustaja ja entinen toimitusjohtaja Drew Silverstein sanoi Cnetin haastattelussa, että täysin tekoälyn kirjoittama hittikappale voisi syntyä ”parin vuoden sisällä, ellei aikaisemmin”. Viime vuosina on jo noussut esiin muutamia tekoälypoptähtiä, kuten Yona ja Lil Miquela, mutta yksikään ei ole noussut todella isoksi ilmiöksi.

­On tietenkin aiheellista kysyä, miksi meidän pitäisi kuunnella tietokoneohjelmiston generoimaa musiikkia? Tai miksi sen tulisi menestyä hittilistoilla? Enemmän merkitystä onkin sillä, että aivan kuten tietokoneet ja matka puhelimet ovat demokratisoineet musiikin jakelun ja tallentamisen, tekoäly tarjoaa musiikin luomisprosessin kaikkien ulottuville. Tekoälyllä on potentiaalia mullistaa musiikin tekeminen, sillä se antaa erittäin halpoja työkaluja massojen käsiin. Innokkaimmat puhuvat “kaikkien aikojen suurimmasta luovasta vallankumouksesta”. No, jokaisella sukupolvella on omat vallankumouksensa.

­Vuonna 2021 Under the Bridge -organisaatio, joka käsittelee mielenterveyttä musiikkiteollisuudessa, loi uusia kappaleita niin sanotun ”27-klubin” tyyliin: Kurt Cobain, The Jim Morrison ja Jimi Hendrix… Tällä hetkellä näitä kappaleita laulavat imitaattorit, mutta jonain päivänä tekoäly mahdollistaa artistien äänten syntetisoinnin. Tämän jälkeen voimme tehdä uusia kappaleita vaikkapa Elvis Presleylle. Ja luulen, että aika moni tekeekin. Mitä kaikkea tuosta vielä seuraakin?

Tekoälyn kykyyn generoida hittejä tai luoda sävellyksiin popmusiikillisia koukkuja on suhtauduttu vielä epäilevästi. Silversteinin mukaan koukut eivät ole ongelma – tekoäly osaa kyllä kirjoittaa ne – mutta edes kokeneet musiikkialan sisäpiiriläiset eivät voi ennustaa, mikä resonoi kuuntelijoiden keskuudessa. Trendejä on siis yhä vaikeaa ennustaa. Lisäksi ihmiset edellyttävät kuuntelemaltaan musiikilta sopivia aiheita ja tunnepohjaa – samastumista, identiteettejä.

­Teknologia harvoin tuottaa vain sellaisia vaikutuksia kuin etukäteen luullaan. Tekoälyn hyödyntäminen voi olla normi seuraavan sukupolven hitintekijöille. Toistaiseksi säveltämistä on pidetty arvossa, ja ikään kuin yksilön elinkeinona ja omaisuutena, vaikka sekin on koko ajan muuttunut kollektiivisemmaksi. Mutta kuka omistaa tekijänoikeudet silloin, kun julkaisee tekoälyn säveltämän kappaleen? Silverstein sanoo, että se riippuu taiteilijoiden panoksesta, mutta väistämättä kokonaan tekoälyn kirjoittama kappale antaisi tunnustuksen ohjelmoijille.

Tekoälyn, kuten minkä tahansa uuden teknologian, kääntöpuoli on se, että sillä on taipumus kaataa status quo, hyvässä ja pahassa. Abbey Road, jossa Beatles äänitti samannimisen albuminsa, on kiistatta maailman tunnetuin studio. Se on jatkanut useista kriiseistä, mukaan lukien pandemiasta, huolimatta, mutta tekoälystä selviytyminen voi olla sen suurin haaste.

Legendaarinen tuottaja Steve Albini pitää studiotaan Chigacossa, mutta ansaitsi kannuksena Abbey Roadilla 1980-luvulla. Hän on todennut alan näkymistä: ”En rehellisesti sanottuna tiedä, onko tulevaisuudessa mahdollista ylläpitää suurta ammattimaista institutionaalista studiota. En voi syyttää siitä, jos joku sanoo bändikavereilleen: ’Miksi maksaa rahaa studioon menemisestä, kun voin tehdä sen kotona ilmaiseksi?’”

Vaikka Albini uskoo oman studionsa kestävän kaikki muutokset, hän epäilee suurten tilojen tulevaisuutta täysin digitaalisessa tulevaisuudessa.

Kuka sellaista haluaisi?

Teksti: Sami Nissinen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 1/22.

Lisää luettavaa