Jos jotkut tekevät musiikkivideonsa helpoimman kautta yhdellä älypuhelimella, Samuli Federley on toista maata. Visual metaliksi musiikkiaan kuvaileva Federley on työstänyt uusinta videotaan jopa vuoden verran, ja lopputuloksesta kyllä huomaa, että vaivaa on nähty. Vai kuinka monelle suomalaiselle musiikkivideolle on hommattu oikea taistelulajiekspertti esittelemään taitojaan?
Mutta siis mikä ihmeen ”visual metal”, ja mikä kumman Guitar Kungfu? Onko tämä Kung Fury -elokuvan kaltaista hassuttelua vai jotain vakavampaa? Katso Federleyn upouusi video yläpuolelta ja lue miehen mietteitä alta. Lisätietoja Federleystä löytyy esimerkiksi muusikon kotisivuilta.
Videosi toteuttaminen on kestänyt vuoden. Kertoisitko hieman tarkemmin tästä projektista, sen vaiheista ja haasteista?
”Eli projekti starttasi tosiaan hieman kuin varkain. Luon koko ajan uutta musiikkia ja se syntyy pitkälti mielessäni, jonka sitten demotan studiossa valmiille asteelle kaikkia instrumentteja myöten. Yleensä tämä prosessi kestää muutaman kuukauden, koska kappaleeni muhivat päässäni lähes valmiiksi saakka. Joitain juttuja toki tulee hiottoa soittimen kanssa, mutta se on lähinnä hienosäätöä.
Halusin tuoda kappaleessa esiin erilaisia elementtejä: actionpaahtoa, melodisia suvantoja sekä kaksintaistelun äänikuvina. Kappale loppuu eeppiseen nostatukseen, jota orkestroin huolella useampien viikkojen ajan.
– Samuli Federley
Guitar Kungfun kanssa huomasin heti kättelyyn, että nyt on tulossa eepisempää materiaalia. Aikaisempien tekeleideni kanssa olen jostain syystä myös hieman pidätellyt itseäni, sillä ne lähtevät herkästi rönsyilemään ja orkestraatiot kasvavaan. Tällä kertaa ajattelin, etten aseta teokselle mitään rajoitteita ja katsotaan, mitä syntyy.
Mulla oli heti alussa mielessäni elokuvallisia kuvia metsästä ja jostain itämaisesta estetiikasta. Olen kova taistelulajien fani, joten kappale alkoi saada kungfumaisia vivahteita. Halusin tuoda siihen esiin erilaisia elementtejä: actionpaahtoa, melodisia suvantoja sekä kaksintaistelun äänikuvina. Kappale loppuu eeppiseen nostatukseen, jota orkestroin huolella useampien viikkojen ajan.
Koska kyseessä on hyvin visuaalinen kappale, tajusin pian, että se tarvitsee vierelleen samalle eepisyyden tasolle pääsevän videon. Perusajatuksena kappaleessa on mielessä käytävä hyvän ja pahan taistelu, jotka vuorottelet teoksessakin ankarina heavyosuuksina sekä melodisina ja utuisina suvantovaiheilla.
Heavykohtaukset kuvattiin Riihimäen metsässä sateisena yönä, johon toi oman lisäsävynsä Arktisen Lapsen huikea kipinäshow. Asetuin vaaralle alttiiksi esiintymällä kipinäsateen alla ja kuin tuurin kantamoisella kuvauksista selvittiin vammoitta.
Videon alku- ja loppukohtaus on kuvattu Espoon Latokaskessa sijaitsevassa metsässä, jossa on upea, tähän tarkoitukseen sopiva maasto. Studiokohtaukset kuvattiin Aalto Yliopiston valokuvaustaiteen osastolla.
Toista roolia esittää taistelulajimestari Tung Bui, joka edustaa videolla valoa tai hyvyyttä. Minulla on totta tai pimeyden eli pahiksen rooli.
Kaiken kaikkiaan sävellysprosessi yhdessä videon kuvausten kanssa kesti hieman yli vuoden. Sääolosuhteet antoivat kuvauksille haasteensa. Kummankin metsäkuvauksen aikana oli hyvin kylmä ja toista koetteli vielä rankkasade. Lopulta nämä kuitenkin toivat videoon ilmaisia lisäefektejä suusta tulevan huurun muodossa ja sateen tuodessa heavykohtauksiin lisää rankkuutta.”
Kuinka Tung Bui päätyi mukaan videoprojektiin?
”Tung Bui on tosiaan Suomen parkourseuran perustaja ja Vietnamista Suomeen muuttanut taistelulajien ekpertti. Olemme olleet samassa karateryhmässä, ja hän on muutenkin toiminut valmentajana eri lajeissa. Suhteiden kautta sain hänen sähköpostiosoitteensa ja ehdotin hänelle tätä projektia. Onnekseni hän suostui siihen, sillä hän tuo korvaamattoman lisän videolle.
Tung Bui jaksoi kärvistellä vähissä kungfu-puheissä marraskuisessa metsässä lähes koko päivän, jonka jälkeen ajoimme vielä Arabianrantaan studiokuvauksia varten. Hän on rautainen ammattilainen ja hoiti koko homman pro-asenteella alusta loppuun.
Hyvin pienellä palkalla hän jaksoi kärvistellä vähissä kungfu-puheissä marraskuisessa metsässä lähes koko päivän, jonka jälkeen ajoimme vielä Arabianrantaan studiokuvauksia varten. Hän on rautainen ammattilainen ja hoiti koko homman pro-asenteella alusta loppuun. Videon lopussa hän hyppää voltilla ylitseni, jota esivalmistelimme hyvän tovin ja hän suoritti sen ensimmäisellä otolla.”
Kertoisitko hieman ”visual metalin” ja ”guitar kungfun” perimmäisistä ajatuksista? Muutetaanko metallimusiikki tässä tavallaan akrobatiashow’ksi?
”Jo aikaisemman bändini Reversionin ensimmäisen levyn kappaleita kuvailtiin elokuvallisiksi. Sävelsin yhtyeen biisit ja pidin tästä tahattomasta mielleyhtymästä. Minua pyydettiin säveltämään musiikkia muutamaan lyhytelokuvaankin sen ansiosta, ja olen aina ollut muutenkin hyvin kiinnostunut leffamusiikista. Sen perimmäinen tarjoitus on luoda tunnelmaa eikä vakuuttaa millään ulkomusiikillisella seikalla.
Sittemmin olen saanut alati lisää kommentteja musiikistani, kuinka se vielä kuulijan mielessään johonkin paikkaan tai he kokevat sen vahvasti kuvina.
Tällä kertaa päätin tietoisesti tarttua tähän ja lähteä jalostamaan tätä puolta musiikissani. Heavy on ilmaisukeinona hyvin alleviivaava ja mahtipontinen, joka sopii hyvin omaan estetiikkaani. Sisältö on kuitenkin paljon muutakin kuin heavyä. Pidän kaikesta musiikista aina elektronista ja klassista musiikkia myöten ja tuon näitäkin elementtejä esiin vahvasti Guitar Kungfussa.
Visual metalin tarkoitus on luoda musiikilla kuvia ja maailmoja, jotka kuulija voi nähdä sielunsa silmin. Kyse ei ole niinkään soundtrack-musiikista, joka on ääniraita jollekin. Sen sijaan visual metal toimii itsenäisenä elementtinä, jota saatan tukea videon tai kuvien avulla.
Visual metalin tarkoitus on luoda musiikilla kuvia ja maailmoja, jotka kuulija voi nähdä sielunsa silmin. Kyse ei ole niinkään soundtrack-musiikista, joka on ääniraita jollekin. Sen sijaan visual metal toimii itsenäisenä elementtinä, jota saatan tukea videon tai kuvien avulla.
Lopullinen tulkinta on kuitenkin kuulijan korvissa. Käytän musiikissani paljon myös ääniefektejä ja muita lisäkeinoja, jotka auttavat maalaamaan toivotunlaista äänimaisemaa. Se vie paikkoihin, joihin elokuva ei pysty, sillä se jättää enemmän tulkinnanvaraa kuulijan mielikuvitukselle.
Akrobaattishow’sta ei ole kyse. Jos haettava tunnelma on aggressiivinen ja actionmainen, siihen sopii täydellisesti nopea heavy. Jos kyse on vaikka taistelukohtauksesta (kungfu tarkoittaa käännöksenä jonkin asian täydellistä hallintaa) sopii enemmän virtuoosimainen ’taidonnäytemusiikki’. Eli tunnelma edellään mennään, ja kyse ei ole pelkästä toimintakohtausten tekemisestä musiikilla.”
Sähkökitarat ovat kokeneet populaarimusiikissa inflaation, ja vanhan ajan kitarasankarit ovat kadonneet lähes tyystin. Millaisia ajatuksia tämä nykypäivän kehityssuunta sinussa herättää?
”Musiikki toki kehittyy koko ajan, ja muoti- ja tyylisuuntaukset mukautuvat tähän. Vanhat genret kuolevat ja uusia syntyy. Silti hyvälle musiikille on aina kysyntää. En itsekään liiemmin kuuntele kitaramusiikkia. Toki nautin taidokkaasta soitosta, mutta loppupeleissä minua koskettavat hyvät biisit genrestä riippumatta. Klassisessa musiikissa on täysin normaalia, että teosta tulkitaan solistin johdolla, tätä roolia saattaa hoitaa esimerkiksi viulu tai piano. Siinä maailmassa kuulija on täysit sinut instrumentaalimusiikin kanssa.
Näin ei kuitenkaan ole rockmusiikissa. Siinä on totuttu kuulemaan solistin paikalla laulaja. Näin ei kuitenkaan ole pakko olla. Solisti voi olla kuka tai mikä tahansa, ja haaste on tehdä se niin, että siitä voi nauttia myös ihminen, joka ei itse ole soittaja. Eli jos kappale on hyvä, ihmiset myös ottavat sen vastaan. Olen huomannut tämän omilla soolokeikoillani, joilla yllätyksekseni suurin osa yleisöstä ei ole kitaristeja. He tulevat kuuntelemaan mielenkiintoista musiikkia ja fiilistelemään lavashow’ta.
Kitarismi ei ole tällä hetkellä suuren yleisön suosiossa kuten 1980-luvulla, mutta kitaramaailmassa syntyy koko ajan uusia loistavia soittajia. Seuraan luonnollisesti tiivisti tätä skeneä, ja esimerkiksi amerikkalainen Jason Richardson puskee inhimmilisyyden rajoja soitollaan ja musiikillaan. Uskon, että ihmiset kuuntelevat mielellään mitä vain, mikä miellyttää korvaa. Suurin osa kuitenkin kuuntelee musiikkinsa radiosta ja siellä soi vain tietynlainen musiikki. Kun he kuitenkin jotain kautta törmäävät uuteen musiikkiin, on sillä aina mahdollisuutensa, jos se vain on tarpeeksi laadukasta ja koskettaa kuulijaa.”
Olet tekemässä myös uutta videota. Mitä suunnitelmia sinulla on sen varalle?
”Julkaisen Guitar Kungfusta kevään mittaan ep:n. Guitar Kungfu on levyn pääteos, jonka lisäksi sillä on keikoillani introna toimiva itämainen alkusoitto. Sen lisäksi teen myös toisen visual metal -teoksen, joka on jo lähes valmis. Siinä on vieläkin vahvempi ja universaalimpi tarina taustalla kuin Guitar Kungfussa. Sekin syntyi samalla kaavalla eli mielikuvien ja visioiden kautta.
Video tälle teokselle on suunnitteluvaiheessa, ja näillä näkymin se on produktiona huomattavasti edeltäjäänsä suurempi. Enempää en siitä vielä paljasta, mutta lopputuloksesta tulee ennennäkemätön. Se julkaistaan vuoden sisällä. Neljäntenä kappaleena ep:lle tulee yhdessä neljän kiinalaisen perinnesoittajan kanssa tehty yhteiskappale. Siinä kuullaan mm. erhua sekä pipaa, jotka ovat vanhoja kiinalaisia soittimia ja niitä soittavat paikalliset mestarit.”