Suomalaisen folk-vaikutteisen peikkometallin ylväimmän lipunkantajan Finntrollin edellinen pitkäsoitto Blodsvept ilmestyi keväällä 2013. Odottavien aika on siis taas kerran käynyt pitkäksi, mutta viimein – tarkemmin sanoen 18. syyskuuta – Finntroll iskee markkinoille Blodsveptin odotetun seuraajan. Vuonna 1997 perustetun yhtyeen uuden albumin otsikko on Vredesvävd.
Soundin suorittaman huolellisen ennakkokuuntelun perusteella Finntroll on seitsemännellä pitkäsoitollaan hurjassa iskussa. Kun railakas blastbeat pyöräyttää ensimmäisen varsinaisen kappaleen Att Döda Med En Stenin käyntiin, Finntrollin ystävän suupieliin leviää pahaenteinen virnistys. Nyt muuten lähtee!
Finntroll soundaa Vredesvävdilla täysin pitelemättömältä, ja kappalemateriaali on alusta loppuun ensiluokkaista. Tarttuvat kosketinmelodiat, äkäiset riffit, räväkät lauluosuudet ja luontevasti soljuvat sovitukset muodostavat albumikokonaisuuden, joka vaikuttaa Finntrollin tähänastisen uran parhaalta.
Palataan Vredesvävdin äärelle tuota pikaa, mutta hypätään ensin takavuosiin laulaja Mathias ”Vreth” Lillmånsin kanssa. Lillmåns liittyi Finntrollin riveihin vuonna 2006, joten hänenkin ”peikkohistoriansa” on venähtänyt jo neljäntoista vuoden mittaiseksi.
– Kun hyppäsin tähän kelkkaan, niin totta kai minulla oli monenlaisia odotuksia tulevien aikojen suhteen. Suuri osa tällä kuvitteellisella ”bucket listillä” olleista jutuista on käynyt toteen, ja loputkin unelmat varmaan toteutuvat, kunhan pääsemme taas kiertueelle, naurahtaa laulaja.
Et toiminut vielä kolmen ensimmäisen Finntroll-pitkäsoiton (Midnattens Widunder, 1999, Jaktens Tid, 2001 ja Nattfödd, 2004) äänitorvena. Mutta mikä näistä vanhoista levyistä on sinulle läheisin?
– Kaikkiin Finntroll-albumeihin liittyy rakkaita muistoja, mutta mikäli joku pitää nostaa esiin, niin Midnattens Widunder on varmaan suosikkini vanhoista julkaisuista, sanoo Lillmåns.
– Harrastin viime vuosituhannen lopulla tape tradingia, ja eräs israelilainen nauhanvaihtaja antoi minulle ”kaupan päälle” Midnattens Widunderin. Pistin sen soimaan, ja ensimmäinen ajatus oli hämmentynyt ”mitäs hemmetin kamaa tämä oikein on”. Kummastunutta ensireaktiota saattoi vahvistaa sekin, että sain ruotsiksi laulavan suomalaisyhtyeen nauhan Israelista. Hah hah!
– Toki myös Nattfödd on erittäin lähellä sydäntäni, sillä liityin ryhmään juuri silloin, kun yhtye kiersi maailmaa tämän pitkäsoiton merkeissä. Ne olivat hienoja reissuja.
Katsotaanpa sitten kolmea seuraavaa Finntroll-levytystä. Mikä on oma suosikkisi joukosta Ur Jordens Djup (2007), Nifelvind (2010) ja Blodsvept?
– Ehkäpä sitten Nifelvind. Sen ilmestymisen aikoihin folk metal oli maailmalla valtavan suosittua, ja mekin paiskasimme puolentoista vuoden aikana lähemmäs kaksisataa keikkaa eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi USA tuli hyvinkin tutuksi, muistelee Lillmåns.
– Nifelvind on Finntrollin ”Amerikka-levy” myös sen vuoksi, että se on ensimmäinen albumi, jolla bändi soundaa isolta, muhkealta ja jopa vähän sliipatulta!
Hypätään sitten kohti uuden levyn maailmaa, ja aloitetaan aikataulusta. Oliko teillä jo Blodsveptin aikoihin tiedossa, että sen seuraaja ilmestyy vasta varsin pitkän ajan kuluttua?
– Kyllä me jollakin tasolla tiesimme, että breikistä saattaa nyt tulla reilumman mittainen. Ajatus alkoi kuitenkin toden teolla vahvistua vasta Blodsveptiin liittyneiden rundien päätyttyä, sillä uutta musiikkia ei tuntunut syntyvän entiseen malliin, sanoo laulaja.
– Päätimme sitten tehdä The Nattfödd 10th Anniversary Tour -rundin, ja ostaa sitä kautta itsellemme aikaa kirjoittaa materiaalia. Suunnitelma ei toiminut ihan odotetulla tavalla, sillä Nattfödd-kiertueen jälkeenkään ei vielä lähtenyt. Hyvän kuuloisia riffejä toki syntyi, mutta kokonaisuutena homma vaikutti jotenkin hajanaiselta ja hahmottomalta.
– Ratkaisuksi osoittautui tiukka deadline. Kun löimme lukkoon studiosessioiden alkamisen ajankohdan, niin uusia kappaleita alkoi putkahdella esiin kiitettävällä tahdilla, ja kaikki lopulliset biisit syntyivät vähän reilun puolen vuoden aikana. Pääosa uudesta materiaalista on kosketinsoittaja-kitaristi Henri ”Trollhorn” Sorvalin ja basisti Sami ”Tundra” Uusitalon käsialaa, mutta tällä kerralla biisi-ideat kulkivat myös minun myllyni kautta, ja loppujen lopuksi aihioita palloteltiin edestakaisin todella ahkerasti.
Pandemiatilanne antoi omat mausteensa Vredesvävdin valmistelu- ja nauhoitusvaiheisiin.
– Kitaristimme Samuli ”Skrymer” Ponsimaa asuu Saksassa koronan kurittamalla alueella. Hän lensi sieltä Suomeen ennen nauhoitussessioita, mutta karanteenisäännösten hän ei sitten voinutkaan tulla sisään Sonic Pump -studiolle. Samuli purkittikin omat kitararaitansa erään kaverinsa studiossa, josta ne sitten lähetettiin Sonic Pumpille. Homma toimi onneksi moitteettomasti tälläkin tavalla!
Oliko teillä jotakin erityisiä tavoitteita uuden materiaalin suhteen?
– Kieltämättä ajatuksena oli tehdä kiukkuisempia, nopeampia ja melodisempia biisejä. Moni bändi tuntuu ikääntyessään hidastuvan ja laiskistuvan, mutta me päätimme lähteä päinvastaiseen suuntaan. Myös pitkä levytystauko vaikutti asiaan. Tuntui nimittäin siltä, että tällaisen breikin jälkeen meidän pitää julkaista todella energinen ja äkäinen pitkäsoitto.
Katsotaanpa hieman myös uusia sanoituksia. Onko Vredesvävd jonkinasteinen teema- tai konseptialbumi?
– Tekstit toimivat omina kokonaisuuksinaan, mutta taustalla on myös kaikkia sanoituksia yhdistävä ajatus. Kappaleet ovat eräänlaisia matkoja, ja ne vievät kuulijan muun muassa alitajunnan syövereihin, sanoo Lillmåns.
– Uusia tekstejä voi jollakin tasolla verrata Blodsveptin ja Nifelvindin tarinoihin. Kaikkien näiden uudempien levyjen sanoitukset pohjautuvat vahvasti myytteihin, niin ikivanhoihin kuin uudempiinkin.
Vieraillaanpa sitten myös 1990-luvun puolivälissä perustetun …and Oceans -yhtyeen äärellä. Niin black metalin kuin industrialvaikutteisemman materiaalin parissa viihtynyt bändi oli pitkään tauolla, mutta toukokuussa ilmestyi uusi vakuuttava pitkäsoitto Cosmic World Mother.
– …and Oceansin herrat ovat tuttuja yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Muun yhtyeen ja pitkäaikaisen solistin Kena Strömsholmin tiet erosivat viime vuonna, ja bändin tyypit kysyivät minua sitten mukaan. Suostuin ilomielin, sanoo Lillmåns.
– Cosmic World Motherin tekeminen oli mielenkiintoista ja jouduin myös keksimään itseni uudelleen laulajana, koska ”vanha soundi” ei sopinut tälle yhtyeelle. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/2020.