Muistokirjoitus: Waldemar Wallenius oli kuin gramofonineulalla rokotettu musadiggari

Kun iltapäivälehden toimittaja soitti minulle marraskuun 24. päivän harmaana iltana ja kertoi Soundin perustajatoverini ja hyvän ystäväni Jukka ”Waldemar” Walleniuksen äkillisestä kuolemasta, ajattelin pitkään, kuinka arvaamaton on ihmisen elämä.
.
Mietteeni kohdistuivat elämäni yhteen merkittävimpään päivään yli viisi vuosikymmentä sitten. Enhän minä sitä sillä hetkellä merkittävänä pitänyt, niin kuin me emme koskaan tunnista elämämme käännekohtia silloin, kun ne tapahtuvat.
.
Elettiin siis vuotta 1971.
.
Minä opiskelin lehdistö- ja tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Olin valmistautumassa taas yhteen tenttiin ja lueskelin tympääntyneenä pitkäveteistä, median historiaa käsittelevää amerikkalaista teosta kirjaston lukusalissa. Yhtäkkiä huomasin tabloidimallisen lehden viereisellä pöydällä. Kävelin hakemaan sen. Kyseessä on suomalaisen musiikkilehden näytenumero.
.
Lehden nimi oli Musa, ja sen kannessa komeilivat Raittisen veljekset Eero ja Jussi.
.
Tenttikirja sai jäädä siltä erää, kun ahmin sen lehden. Kannesta kanteen. Olin jo jonkin aikaa mielessäni haaveillut kotimaisesta rocklehdestä, ja olimmepa pari kertaa kaverini Pekka Markkulan kanssa alustavasti hahmotelleet, mitä moinen julkaisu sisältäisi ja millaiset olisivat sen menestymismahdollisuudet.
.
Tässä se suomalainen musiikkilehti nyt oli. Painotuoreena. Joku oli tehnyt todeksi unelmamme. Sanat olivat muuttuneet teoiksi.
.
Otin siitä paikasta yhteyttä Waldemariin, ja heti ensitapaamisella huomasimme olevamme sielunveljiä, gramofonineulalla rokotettuja musadiggareita. Kävi ilmi, että Waldemar oli kirjoittanut koko lehden yksin ja tuumannut, että kyllä ne asiasta kiinnostuneet ottavat yhteyttä.
.
Ja kyllähän me otimmekin. Varusmiespalveluksesta siviiliin astunut Pekka Markkula tuli Musan toimitussihteeriksi. Kirjoittajiksi värväytyivät minun lisäkseni Jussi Niemi, Tapio Korjus ja pian myös helsinkiläinen koulupoika Mikko Montonen. Siitä muotoutui suomalaisen rockjournalismin etujoukko.
.
Vuodet kuluivat. Erosimme yhtenä joukkona Musasta ja perustimme tammikuussa 1975 Soundin. Aikataulujen teko ja niistä kiinnipitäminen ei kuitenkaan ollut Waldemarin keskeisintä osaamisaluetta, ja jo kesällä hän ilmoitti haluavansa jatkaa kirjoittavana toimittajana pyytäen minua päätoimittajaksi. Siinä tehtävässä sitten toimin syksyyn 2013 asti.
.
Ja kaikki tämän vain siitä syystä, että Waldemar oli sattunut jättämään Musan näytenumeron kirjaston lukusalin pöydälle.
.
Ennen Musaa Waldemar Wallenius oli jo vuonna 1968 ehtinyt perustaa Blues Newsin, juurimusiikin erikoislehden, joka on sinnitellyt jo reilusti yli puoli vuosisataa. Luonteeltaan Waldemar oli helposti innostuvainen ja aina valmis sauhuamaan täysillä rakastamastaan musiikista.
.
Aika pian tuli Soundin teossa vastaan se tosiseikka, etteivät päivän poplevyt tai nuoret, aloittelevat rockbändit häntä jaksaneet kiinnostaa. Niinpä me Soundissa päätimme perustaa hänelle ikioman lehden: Fanzine räätälöitiin Waldemarin näköiseksi julkaisuksi.
.
Siihen Waldemar sai kirjoittaa, mistä itse halusi ja tilata avustajilta juttuja juuri niistä artisteista, joita hän halusi tuoda esille. Fanzine sai melko hyvän vastaanoton, mutta pian siinäkin tuli vastaan Waldemarin löyhä ajantaju. Aikataulut venyivät venymistään, ja viimeisen numeron me taitoimme Juho Juntusen kanssa valmiiksi. Sille projektille pantiin kerralla piste.
.
Fanzinen jälkeen Waldemar jatkoi vielä koko 1980-luvun Soundin kirjoittajana ja kuukausipalkkaisena toimittajana. Omassa kulmahuoneessaan hän kuunteli musiikkia aamusta yömyöhään ja tutkiskeli tiedemiehen tarkkuudella suosikkiartistiensa historiaa, enkä minä päätoimittajana aina tiennyt, valmistuuko se sovittu juttu seuraavaan vai kenties johonkin myöhempään numeroon.
.
1990-luvun alussa Waldemar päätti kuitenkin jättää Soundin ja lähteä omille teilleen. Hän perusti vielä kerran uuden musiikkilehden. Se sai nimekseen WUM (lyhenne tulee toisaalta sanoista Wanha ja Uusi Musa, mutta samalla myös ilmaisusta Waldemarin Uusi Musa). Se julkaisu ilmoitti jo kannessaan olevansa aikuisten musiikkilehti, mutta sen paremmin aikuisia kuin muutakaan lukijakuntaa WUM ei koskaan onnistunut löytämään.
.
Isoa Mustaa kaipauksella muistaen,
.
Tampereella 25. marraskuuta 2021
Timo Kanerva