Tallinna, Rock Cafe, lauantai-iltana 22. syyskuuta kello 23. Nightwishin musikanttien vanha tuttu, norjalaisen Scream-lehden toimittaja Håkon Grav astuu lavalle. Mies esittää olevansa Nightwish-covereita esittävän saksalaisen Nachtwasser-orkesterin manageri. Tässä vaiheessa loppuunmyydyssä salissa ei kuitenkaan liene montakaan ihmistä, joka ei olisi tietoinen tämän "coveryhtyeen" todellisesta olemuksesta.
Hetken kuluttua Håkon kuuluttaakin bändin lavalla ja sieltähän he ilmestyvät: Tuomas Holopainen, Marco Hietala, Emppu Vuorinen, Jukka Nevalainen ja Anette Olzon. Tallinnassa tehdään suomalaista rockhistoriaa, sillä Nightwish esiintyy nyt ensimmäistä kertaa uuden ruotsalaissolistinsa kanssa oikean yleisön edessä.
Alkuviikon Akun Tehtaalla (Ylöjärvi) treenannut yhtye on komeassa iskussa ja mikä parasta, yleisö ottaa Anetten heti omakseen – ja miksei ottaisi, kun huolella valittu solisti näyttää löytävän heti paikkansa yhtyeen uutena keulakuvana. Anette ei arastele tai ujostele millään tavalla, mutta hän ei myöskään nosta itseään muiden yläpuolelle. Toisin sanoen; Nightwish näyttää, tuntuu ja kuulostaa enemmän yhtyeeltä kuin koskaan aikaisemmin.
On kieltämättä sykähdyttävää katsoa Tuomaksen ja muiden soittajien ilmeitä jo avausbiisi Bye Bye Beautifulin aikana. Lauteilla hymyillään vapautuneesti ja muusikoiden ajatukset kulkevat taatusti jotakuinkin seuraavasti: "Tämä perkele toimii!". Niin, alleviivataan nyt vähän: Nightwish on jännittänyt näitä minuutteja etukäteen enemmän kuin mitään muita uransa aikana.
Kuvitelkaapa huviksenne tilanne: bändi on työstänyt valmiiksi superkalliin Dark Passion Play -albumin, jonka jälkeinen kiertue ulottuu vuoteen 2009 asti. Jos ensimmäinen konsertti menisi jostakin syystä penkin alle tällaisessa tilanteessa…
Mutta niin ei tietenkään käy. On itse asiassa mahdotonta kuvitella, miten orkesteri voisi suoriutua ensiaskeleistaan paremmin valtaviksi kasvaneiden paineiden alla.
Vielä hieman sykähdyttävämpää on nähdä Tuomas Holopaisen eleet heti esiintymisen jälkeen. Hiestä läpimärkä mies rojahtaa istumaan lähimmälle penkille ja painaa päänsä hetkeksi alas. Sitten hän nostaa katseensa ja miehen ilme kertoo kaiken oleellisen; Nightwish, hänen elämäntyönsä (tai ainakin eräs niistä), käy taas kaikilla moottoreilla. Pian bändin manageri Ewo Pohjola astuu Tuomaksen luokse ja miehet halaavat pitkään. Tilanteeseen sopii kulunut fraasi; se on siinä.
Hyvä tunnelma ei laske vielä seuraavana päivänäkään.
– Tärkein tavoitteeni oli muistaa kaikkien biisien sanat. Se onnistui, joten pitää olla tyytyväinen. Kaikki muu hienous tuli sitten bonuksena; yleisö otti minut mahtavasti vastaan ja niin edelleen. Aivan mieletön kivi vierähti sydämeltä, Anette myöntää.
– Jos suoraan sanotaan niin ennen keikkaa kyllä pelotti jonkin verran. Mutta kaikki sujui hienosti. Tästä on hyvä jatkaa, sanoo kitaristi Emppu Vuorinen.
teksti ja kuvat: TImo Isoaho