”Onko joku yliopisto tutkinut, miksi Motörhead vain nostaa elämänlaatua?” – Kaarle Viikate listaa vuosikymmenten kovimmat levyt

2.5.2018 11:37

Taas listataan hienoja levyjä! Timo Isoahon toimittamassa juttusarjassa suomalaiset rockmuusikot kertovat, mitkä albumit ovat heidän mielestään julkaisuvuosikymmentensä terävimmät tuotokset. Haastateltavat nimeävät siis yhden levyn 1970-, 1980-, 1990-, 2000- ja 2010 -luvuilta ja perustelevat hieman, miksi juuri tämä nimenomainen julkaisu selättää kaikki muut aikakautensa klassikot. Lisäksi bonuskysymyksinä udellaan historian parasta livetaltiointia ja musakirjaa.

Viime viikolla kuultiin tarinaa Jouni Hynyseltä, ja nyt puheenvuoron saa Kaarle Viikate. Vähemmän yllättäen listalta löytyy niin Kissiä, Motörheadia kuin Entombediakin, joista kaikista Kaarlella riittää kaunista sanottavaa. ”Paul Stanley opetti minulle kaiken lähimmäisenrakkaudesta”, Viikate-mies kirjoittaa – suuri sydän-emoji tähän kohtaan!

Kiss: Alive (1975)

”Oli toukokuussa -75 Kuusankosken aluesairaalan synnytysosaston kuunnelluin levy! Ja Paul Stanley opetti minulle kaiken lähimmäisenrakkaudesta.”

Motörhead: No Sleep ’til Hammersmith (1981)

”Pelkkää selkäydinnestettä edelleen, saati sitten avoinna olleelle ihmistaimelle. Onko joku yliopisto jo tutkinut, miksi tämä äänite vain nostaa elämänlaatua?”

Entombed: To Ride, Shoot Straight & Speak the Truth (1996)

”Vaikka saman yhtyeen Clandestine vuodelta 1991 on maailman paras death metal -albumi, näytti tämä avointa ovea rock’n’rollin maailmaan. Covereineen kaikkineen.”

Social Distortion: Love, Sex & Rock’n’Roll (2004)

”Tämän albumin kanssa elin reaaliajassa. Odotus, julkaisu, herkeämätön kuuntelu ja yhtyeen keikka San Diegossa vuonna 2006. Highway 101:tä pitkin tietenkin…”

The Sadies: Northern Passages (2017)

”Jostain syystä haikea kaikukitara osuu tällä levyllä omaan korvaan kuin sukkapuikko iirikseen.”

Paras livetaltiointi:

Sepultura: Giants of rock, Hämeenlinna, 1991

”Ylen hieno, tunnerikas, hien höyrystämä taltiointi Ahvenistolta. Tämä on ainut todiste siitä, että ennen kaikki oli paremmin eli thrash oli nopeampaa!”

Paras musakirja:
Heikki Metsämäen toimittama Unto Monosen elämänkerta.

”Teki vaikutuksen. Musakirjoissa oleellisinta on mielestäni antaa ääni kohteelle eikä toitottaa kannesta kanteen, että ’ei ole Angel of Deathin voittanutta’.
Hyviä kirjoa on onneksi enemmän kuin huonoja.”

Lisää luettavaa