Teksti: Ari Väntänen
Tämä on katkelma Soundissa 4/19 julkaistusta haastattelusta. Lue koko artikkeli lehdestä.
Monista Alangon sanoituksista on vaikea tehdä yksiselitteisiä tulkintoja. Artisti lohduttaa, että ei niistä sellaisia kannata tehdäkään, koska ei hän itsekään aina tiedä, mistä laulaa. Minä halusin olla niin kuin Beethoven ei ole mikään tarinallinen teos, mutta nykyajan kaikuja kuuluu musiikin lisäksi myös sanoituksissa.
– Uutisissa tuli peräkkäin sellaiset otsikot kuin ”Suomi on maailman onnellisin maa” ja ”suurimmat syyt suomalaisten työpoissaoloihin ovat masentuneisuus ja ahdistuneisuus”. Huomasin, että sen aiheen pähkäily on tavalla tai toisella läsnä aika monessa levyn biisissä. Levy kertoo yhdellä tasolla maailman onnellisimmasta kansasta, joka on poissa töistä mielenterveysongelmien vuoksi. Helvetin hyvin menee, mutta jostakin syystä ei tunnu kovin hyvältä.
Kyseinen laajaa julkisuutta saanut onnellisuustutkimus tarkasteli enemmänkin rakenteita ja mahdollisuuksia kuin ihmisiä. Se on sinänsä hassua, että eihän maa voi olla onnellinen tai onneton – kansa voi.
– Suomalaiset ovat ilmeisesti vähiten onnettomia, vaikka pitkä, pimeä talvi ja luterilaisen synkkämielisyyden traditio pitävät mielen maassa. Toisaalta sekin varmasti vaikuttaa, että nykyisin käydään terapiassa ja mielenterveysongelmia diagnosoidaan enemmän ja hoidetaan paremmin.
– Mun nuoruudessani kukaan ei mennyt terapiaan tai psykiatrille. Sinne meneminen olisi tarkoittanut, että ihminen on hullu. Viinalla silloin mielenterveyttä hoidettiin. Vanhempieni sukupolvi, ne sota-ajan lapset, joutuivat nuorena töihin. Minun sukupolveni sai piiskaa, tukkapöllyä ja karttakepistä sormille. Urheiluharrastuksissa ja armeijassa – josta mulla tosin ei kokemusta ole – simputettiin säälimättä. Ihmisen kasvattaminen perustui vittuiluun ja nöyryyttämiseen.
– On tosi positiivinen asia, että nykyisin ymmärretään, että myös mielen vaivat pystytään hoitamaan. Sama juttu on #MeToo-kampanjan ja muun vallan väärinkäyttöön puuttumisen kanssa. Ei mistään sellaisesta ollut puhettakaan ennen vanhaan! Maailmasta ei koskaan tule valmista, mutta tervehdin ilolla kaikkia näitä muutoksia. Jos mielenterveyspalveluihin panostetaan vielä enemmän, voi olla, että tulevaisuudessa elää hilpeä, iloinen Suomen kansa!
