Satuitko tietämään, että industrial metal -legenda Ministryn basistilla Paul D’Amourilla on vahvat suomalaiset sukujuuret? Entä oletko kuullut siitä, että D’Amour vaikutti progemetallin jättiläisen Toolin riveissä 90-luvulla?
– Sukumme muutti aikoinaan Kemijärveltä Michiganin niemimaalle. Siellä oli paljon järviä sekä metsiä ja talvella oli lunta ja kylmää. Hyvinkin kotoisaa, naurahtaa D’Amour.
– Siellä oli iso suomalaisyhteisö, ja esimerkiksi saunoja löytyi monesta talosta. Kesäisin järjestettiin myös Suomi-teemainen festivaali.
Kuinka monesti olet käynyt Suomessa myöhemmällä iällä?
– Varsin usein. Edellisen kerran vierailin Suomessa kesällä 2023. Kävin tuolloin kotikonnuillani pohjoisessa ja julkaisin toki kuvia somessakin.
Entä miten soittohommasi aikoinaan alkoivat?
– Musa kiehtoi pienestä pitäen, mutta soittaminen tuntui olevan ammattilaisten hommaa. Sitten elämääni asteli punk, ja kaikki muuttui. Yhtäkkiä tuntui, että kenellä tahansa voi olla bändi, ja pian soitin monessakin aloittelevassa kokoonpanossa. Pikku hiljaa mieleen tuli fiilis, että ehkä tästä voi kehittyä jotain.
Liityit Toolin riveihin aivan yhtyeen alkuaikoina.
– Olin juuri muuttanut Seattlesta Los Angelesiin, ja etsiskelin duunia ja soittokavereita. Samalla tein omia biisejä. Sitten kuulin eräältä tutulta tuolloin uraansa aloitelleen Toolin etsivän basistia. Liityin yhtyeeseen, ja aika pian aloimme myydä loppuun paikallisia rockklubeja ja levyyhtiötkin alkoivat kiinnostua. Se oli hienoa ja inspiroivaa aikaa.
Toolin debyytti-ep Opiate ilmestyi keväällä 1992.
– Se oli ensimmäinen varsinainen askel. Bändissä oli hyvä tunnelma, ja asiat tuntuivat loksahtavan paikoilleen. Silloin oli vahva fiilis, että käsissä on aika spesiaali juttu.
Basso näyttelee isoa osaa Undertow-debyyttialbumilla (1993).
– Kuuntelin esimerkiksi No Means Nota, Fugazia, Gang Of Fouria ja Jesus Lizardia. Pidin paljon siitä, että näille yhtyeille basso oli myös perkussiivinen elementti, ja yritin tehdä jotakin samaa. Sainkin lopulta kehitettyä varsin originaalin soundin.
Kirjoitit myös materiaalia Toolille, mutta vuonna 1995 lähdit yhtyeestä. Mitä tapahtui?
– Opiate ja Undertow syntyivät varsin ripeästi. Kun aloimme miettiä Ænima-albumia (1996), asiat etenivät paljon verkkaisemmin. Itse pidin vaistonvaraisesta työskentelystä, joten hitaasti tekeminen ei tuntunut omalta. Muistaakseni Adamilla (Jones) oli hankaluuksia oman kitarasoundinsa kanssa, ja saimmekin kasaan vain neljä biisiä kalenterivuoden aikana.
– Aloin tajuta, ettei Toolin työskentelytapa sovi minulle. Tein oikean ratkaisun lähtiessäni omille teilleni, sillä bändin tahti ei ole varsinaisesti kiristynyt myöhemminkään.
Toolin jälkeen olet vaikuttanut erilaisissa bändeissä ja projekteissa. Mainittaakoon vaikka Lesser Key, Replicants, Lusk ja Feersum Ennjin.
– Luskin Free Mars -albumi (1997) onnistui hienosti. Teimme levyä kotistudioissa, ja se antoi vapauden testailla kaikenlaisia villejä juttuja. Aiemmin, kun nauhoitukset piti tehdä kalliiden studioiden uumenissa, kokeilut jäivät huomattavasti vähemmälle.
– Myös Feersum Ennjin -albumi (2011) oli mielenkiintoinen. Palasin levyllä vähän raskaampiin tunnelmiin, ja The Fourth -avausraidalla kuullaan myös Toolin rumpalia Danny Careyta.
Ministry-pesti taas alkoi 2019.
– Tutustuin bändiliideri Al Jourgenseniin auttavasti jo 90-luvulla, ja olen digannut yhtyeestä todella pitkään. Kun sitten liityin mukaan, minun oli varsin helppo päästä biiseihin sisään, sillä materiaali oli hyvinkin tuttua.
– Julkaisimme juuri Hopiumforthemasses-albumin. Työnsimme Alille kaikenlaisia riffejä ja ideoita, ja hän muovasi lopulliset biisit. Ministry-kaman veivaaminen on todella hauskaa.
Jourgensen on uhannut päättää Ministryn päivät jo useaan otteeseen. Nyt ei kuitenkaan näytä siltä, että yhtye olisi lopettamassa.
– Olemme parhaillaan USA:n-kiertueella ja kesällä on luvassa festivaaleja. Syksyllä taas lähdemme tien päälle Rob Zombien ja Alice Cooperin kanssa. Kuulin huhuja myös Euroopan-kiertueesta. Ei näytä tosiaan siltä, että olisimme laittamassa pillejä pussiin aivan pian.
Viimeiseksi: mitkä suomalaiset yhtyeet ovat lähimpänä sydäntäsi?
– En voi sivuuttaa Hanoi Rocksia. Myös The 69 Eyes ansaitsee kehuja ja rakkautta!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/24.