Tuomo & Markus teki jo tammikuussa yhden vuoden kovimmista levyistä – nyt herrat kertovat, miten vaikea albumi syntyi

Markus Nordenstreng ja Tuomo Prättälä joutuivat laittamaan Tuomo & Markus -yhtyeensä toisen albumin suunnitelmat uusiksi moneen kertaan. Nyt Game Changing on julki, ja se yhdistää vakuuttavasti eri maailmoja niin musiikkigenrejen puolesta kuin maantieteellisestikin.
3.2.2023 09:02

Suosio ja menestys ovat suhteellisia käsitteitä, mikä pätee eritoten musiikissa. Siinä missä vielä 1990-luvulla suomalaisbändin yksikin ulkomaankeikka ylitti uutiskynnyksen, ja ulkomaandiili tarkoitti jo maailmanvalloitusta, saa nykyään puurtaa saman huomion eteen huomattavasti enemmän.

Mietitäänpä vaikka tapausta Tuomo & Markus: americana-duon kappaleilla soittaa Marc Ribotin ja Jonathan Wilsonin kaltaisia todella arvostettuja nimiä, ja ulkomaankeikkoja on kertynyt vuosien ajan aina Yhdysvaltoja myöten muun muassa Wilcon kanssa kiertäen. Siis kiistattomia onnistumisia, jotka ovat vaatineet vuosien pohjatyötä ja juurikin sitä puurtamista.

Sellaista menestystä, joka ei pelkästään striimejä tuijottamalla hahmotu.

– On aina hirveän subjektiivista, mikä nähdään menestystarinana ja mikä ei. Se riippuu siitä, millaisia odotuksia on, pohtii Markus Nordenstreng.

– Omalta näkökantilta sitä on jo se, että pystyy aktiivisesti toimimaan vuodesta toiseen, tekemään tämän kaltaisia levyjä ja pääsee maapallon toiselle puolelle soittamaan.

Vuoden 2022 kohokohdaksi nouseekin esiintyminen Wilcon kuratoimalla Solid Sound -festivaalilla Massachusettsissa.

– Se meni niin hyvin kuin mahdollista. Soitettiin toiseksi isoimmalla lavalla, jengiä oli hyvin ja olosuhteetkin natsasivat, ettei ollut sellainen järkyttävä keli kuin vielä edellisiltana, Tuomo Prättälä muistelee.

Pitkäjänteistä työtä ja pitkää pinnaa on vaadittu tammikuussa vihdoin ilmestyneen Game Changing -albumin kohdalla. Dead Circles -debyyttiä (2016) enemmän yhdessä sävelletty levy on ollut käytännössä valmiina yli kaksi vuotta, mutta ei liene vaikea arvata, miksi julkaisusuunnitelmat menivät uusiksi.

– Tämä oli alun perin tarkoitus saada ulos jo 2020 syksyllä, Nordenstreng harmittelee.

Koronan myötä peruuntuivat esimerkiksi South By Southwest -festarit ja viiden viikon kiertue Jonathan Wilsonin kanssa. Ilman keikkoja levy olisi ilmestynyt tyhjän päälle.

– Se on kuitenkin aikamoinen taloudellinen satsaus, että tekee tällaisen levyn, ja olisi ollut vaarana että se vain hautautuisi jonnekin bittiavaruuteen, Nordenstreng sanoo.

Hötkyilemättömyyden ymmärtää entistäkin paremmin siitä vinkkelistä, että Prättälän ja Nordenstrengin ensisijainen tai ainakaan potentiaalisesti suurin yleisö ei ole heidän kotimaassaan. Yhdysvalloissa levy ilmestyy SchoolKids Recordsin kautta.

– Tajuttiin, ettei meillä olisi ollut minkäänlaista saumaa lähteä Jenkkeihin promoamaan, Prättälä sanoo.

Alkuperäisen suunnitelman kariuduttua albumin piti ilmestyä vuoden 2022 keväällä, sitten syksyllä. Osin painoteknistenkin takaiskujen johdosta se ilmestyi vasta nyt, tammikuussa 2023.

– On ollut myös kiva huomata, että nyt kun on pitkän ajan jälkeen palannut kuuntelemaan levyä, niin on huomannut, että hitto tästä tuli aika hyvä, Prättälä toteaa.

Parin vuoden viivästys suhteutuu kummasti kun miettii, kuinka pitkän pohjatyön kaikki on vaatinut.

– Tässä on todella pitkäaikaista puurtamista takana, ja siihen liittyy Markuksen vuosikymmeniä kestänyt duuni Jenkkien suhteen.

– Mitä myös jääräpäisyydeksi kutsutaan, Nordenstreng naurahtaa. – MC5:n Wayne Kramer sanoi, kun kysyin joskus aikoinaan häneltä neuvoa, että ”there’s no success like resilience.

Resilienssiä on viime vuosina tarvittu. Kun tilanteet ovat muuttuneet ja aikaa on kulunut, ovat Tuomo ja Markus ehtineet tehdä välissä muutakin musiikkia.

Tuomo on julkaissut elektronisia soolobiisejä Quarantine Music -otsikon alla. Yhteisprojektina he ovat työstäneet kokonaan instrumentaalista levyä, joka ilmestyy näillä näkyminen loppuvuodesta. Kyseessä on Verneri Pohjolaa myöten pohjimmiltaan sama porukka kuin Tuomo & Markus -kokoonpanossa, mutta toisena rumpalina on Jaska Lukkarinen. Instrubändin nimeksi tuli Music For Roads.

– Siinä ideana on ollut yhdistää skandinaavista jazzia amerikkalaiseen juurimusaan, Nordenstreng kertoo.

Game Changing on miksattu perinteisen stereoversion lisäksi myös immersiiviseen, monikanavaiseen Dolby Atmos -formaatiin, josta pääsee nautiskelemaan tekniikkaa tukevien streaming-palvelujen (tällä hetkellä esimerkiksi Apple Music ja Tidal) kautta.

Game Changing kuulostaa mun mielestä tosi hienolta stereona, ja me nähtiin tosi paljon vaivaa vinyyliversion soundien eteen. Mutta on se immersiivinen versio kuitenkin ihan eri kokemus, siinä on joku semmoinen syvyysaspekti lisänä.

Nordenstreng kertoo, että immersiivisen version tekeminen oli käytännössä seurausta pandemia-ajasta, kun albumi jäi seisomaan ja oli aikaa hieroa jo äänitettyä levyä. Suomessa ei ole juurikaan tehty muita Dolby Atmos -levyjä, vaikka maailmalla niitä tarjotaan jo runsaasti.

– Kysyntää täälläkin varmasti olisi tätä nykyä, eikä vain missään hifi-piireissä, Nordenstreng arvioi ja painottaa, ettei formaatin kokemiseen tarvita mitään huippuluokan hifi-laitteistoa. Kuulokkeet ja moderni kännykkä riittävät.

Game Changing täyttyy painavista sanoista. Nordenstreng kertoo, että tällä levyllä häntä inspiroi lauluntekijänä monet viime vuosina pinnalla olleet asiat poliittisista kärjistymisistä ilmastonmuutokseen.

– Ihmiskunnan eksistentiaalinen kriisi, Nordenstreng kiteyttää. – Tosin Tuomo yritti koko ajan jarruttaa, etten olisi ihan niin suora.

– Mä olen vähän allerginen sille, että kirjoitetaan tosi konkreettisesti jostain aiheesta, Tuomo sanoo. – On mun omissakin biiseissä tällä levyllä poliittisia aiheita, mutta mä haluan, että se toimii myös jollain universaalimmalla tasolla.

Tuomo & Markus -kokoonpanon tyyli on selkeintä hahmottaa muusikoiden kautta. Nordenstreng on ottanut americanaa haltuun jo vuosien ajan Latebirds-levyjen myötä, kun taas etenkin Prättälä mutta myös trumpetisti Verneri Pohjola ovat laajentaneet yhtyeen ilmaisua soulin ja jazzin suuntaan. Game Changingilla kombon erilaiset taustat näkyvät debyyttiä rehevämpänä monipuolisuutena.

– Varmasti Tuomo & Markus on ollut luonnollisempi jatkumo ihmisille, jotka ovat seuranneet mitä mä olen tehnyt. Kun taas Tuomo-yleisölle se on voinut tuntua enemmän hyppäykseltä, Nordenstreng pohtii.

– Varmaan joo, kokonaissoundi menee enemmän siihen suuntaan, Prättälä sanoo. – Mutta oli mullakin jo My Own Private Sundaylla (Tuomon mainio albumi vuodelta 2010) paljon sellaista Dylan– ja Simon & Garfunkel -maailmaa ja Amerikan soundia.

Uuden albumin värikkäissä sovituksissa on hyödynnetty runsaasti keikoilla tiiviiksi yksiköksi hioutunutta bändiä, johon Verneri Pohjolan lisäksi kuuluvat Juho Viljanen (rummut, pasuuna, stemmat), Jere Ijäs (basso, stemmat) ja Miikka Paatelainen (pedal steel).

Tärkeä yksittäinen tekijä Game Changingillä on ollut hienoista soololevyistään ja Roger Watersin bändistä tuttu Jonathan Wilson. Nordenstreng ja Prättälä saivat houkuteltua hänet Helsingissä tapahtuneeseen ja aamuneljään venyneeseen studiosessioon, mikä johti yhteistyön syvenemiseen.

– Wilson on mukana useammassa biisissä, ja muutaman biisin pohjat me duunattiin hänen studiolla Losissa, Prättälä kertoo hehkuttaen paikan päältä löytyneitä vintage-syntetisaattoreita, joita levyllä kuullaan runsaasti.

Kitaristilegenda Marc Ribotin ja Nordenstrengin tiet kohtasivat jo ensimmäisellä Latebirds-levyllä (Fortune Cookies, 2003), jossa Ribot vieraili yhdellä biisillä. Tällä kertaa Ribotin kitaransoittoa voi kuulla USA:n ja Meksikon välisen rajan siirtolaisten kohtelua kritisoivalla Hecho En Mexico -kappaleella, ja parissa muussakin kohtaa levyä.

Hän kävi äänittämässä osuutensa Suomen-keikkojensa yhteydessä.

– Kyllähän siitä tuli kylmikset. Kun on kuunnellut jotain (Tom Waitsin) Mule Variationsia, ne Ribotin soundit on niin tuttuja, ja nyt sieltä sormista tuli ne ihan samat soundit, Prättälä hehkuttaa.

Maineikkaiden nimien mukanaololle on helppo keksiä montakin selitystä: puhdas musiikillinen panos, oman fanituksen kautta tuleva lisäarvo sekä tietenkin myös markkinoinnillisen lisäkiinnostavuuden saaminen.

– On siinä toki sitäkin, että assosioituu johonkin tyyppiin sitä kautta, että saa feat-merkinnän levylle, Nordenstreng myöntää. – Mutta kun tässä on vuosien saatossa päässyt soittamaan vaikka jonkun Levon Helmin kanssa, niin kyllä oleellisinta on se, että siinä joutuu aina itse sellaiseen snadisti epämukavaankin tilanteeseen. Varsinkin jos äänitetään livenä. Mutta se on hyvä asia, siitä tulee niihin esityksiin kuitenkin joku sellainen taso, mitä siellä ei muuten olisi.

Hän havainnollistaa asiaa muistelemalla, kun Tom Pettyn kosketinsoittajana tunnettu Benmont Tench vieraili The Latebirdsin viimeisimmällä albumilla. Tärkeintä ei lopulta ollut se, miten Tench soitti vaan se, kuinka eri tavalla tilanne sai Nordenstrengin ja muun yhtyeen soittamaan.

Teksti: Mikko Meriläinen
Haastattelu on julkaistu Soundissa 1/23.

Lisää luettavaa